Perjantaina näin taas ystäviäni ja tutustuin samalla yhteen uuteen. Ilta alkoi Kalliosta muutaman mutkan kautta (yllätyin positiivisesti millaisia loungehelmiä sieltäkin löytää, kun vain tietää mistä etsiä!). Muun seurueen jatkaessa Kutoselle päätin erota (no okei, tämä oli tiedossa jo aiemmin) poppoosta ja huristella taksilla tämän kuukauden kantapaikkaani Kamppiin. Tänään taas kirosin taksiaddiktiotani ja sitä, että tuhlaan kaikki rahani naurettaviin taksimatkoihin. Lääkitessämme oloamme eilisen jäljiltä ystävättäreni kanssa Mäkkärin antimilla mieleeni palautui myös se, mitä olin sepustanut nuorelle taksikuskille ennen määränpää x:ään saapumista. Mitä ilmeisimmin olin pyytänyt häneltä numeroa juuri kyseiseen taksiin kotimatka mielessä... sen olisi taas voinut jättää väliin. Mutta tehty mikä tehty, saimme hyvät naurut jutusta ja roskaruokala raikasi.
Saavuin siis ei niin täyteen yökerhoon ja heti alkuun lähdin tarkastuskierrokselle. Valikoima oli tällä saumaa hieman nihkeähkö. Bongasin kuitenkin kiinnostavan kohteen tanssilattialta ja game was on. Kohde kuitenkin katosi näköpiiristäni ja siirryin tupakointialueelle jäähdyttelemään. Tatuoitu Tomi Björck -miniatyyrikopio tuli pummimaan tupakkaa ja ystävällisesti hänelle sitä tarjosin. Kaveri vaikutti mukavalta, joten jäin juttelemaan. Päätös oli hassu, sillä mies ei vastannut millään tasolla sellaista, johon normaalisti kiinnittäisin huomiota. Tällä kertaa kannatti kuitenkin tehdä sääntöön poikkeus, sillä tapaus olikin helmi. Kemioiden kohtaamiseen ei tarvittu ydinfysiikkaa ja ennen pitkää kaverilla oli punaista huulipunaa poskessa (ehkä vähän muuallakin...). Selkeästi herrasmies oli kyseessä, tai halusi vain saada mut änkyräkänniin (sopii yrittää!),
sillä drinkkiä alkoi ilmestyä nenän eteen kovenevaa tahtia. En valittanut, tälläkään kertaa. Mies myös pyörittely tyttöä tanssilattialla suvereenisti ja olin lopullisesti myyty. Siitäpä hyvä unilelu tälle yölle. Ja sitten hän katosi. Ei löytynyt Tomi Björckin kopiota enää mistään. Yhyy, sydämeni oli särkynyt. No ei vaiskaan.
Sopivasti siinä pilkun lähentyessä bongasin aiemmin illalla nähdyn parketin partaveitsen. Selvisi hyvin nopeasti, ettei mies ollut suomalainen. Ensin olin kuulevinani venäjää, mutta lopulta hän paljastui aidoksi ranskikseksi. Englanti oli kyllä kaverilla todella hakusessa. Mies tarjosi käsikynkkää ja lähdin samalla ovenavauksella ulos. Ranskiksella oli kaveri, joka oli myös bongannut tytön. Onneksi tyttö puhui myös ranskaa, joten englannin puutteessa hän tulkkasi. Jatkoimme nelisin matkaa kohti herrojen hotellia. Puolet porukasta kuitenkin jäi jälkeen ja taas taksikuskin tilipussi sai täytettä (ei onneks mun rahoista tällä kertaa!).
Kurvasimme hotellille ja siirryimme hissillä yläkertaan. Ensimmäistä kertaa olin huoneessa, jossa sai polttaa ja kaveri vetikin norttia reteesti sängyssä minkä ehti. Tarjosi myös cocista (amatööri...). Ranskalaisista sanotaan, että ovat hyviä suutelijoita. Bullshit. Tai kai sekin on makuasia, jos tykkää terävästä ja kovasta kielestä. Me no likey! Kroppaa ja näköä kyllä löytyi, mutta ei se sitä tilannetta enää pelastanut. Suveriinisti ranskis vetäisi itsensä boxereilleen ja meni sänkyyn makoilemaan ja viittoili minua mukaan. Mietin kaksi sekunttia ja menin vessaan. Tuijotin peiliin ja nojasin lavuaariin. Peilikuvani totesi: "nyt taitaa olla aika lähteä kotiin, neiti." Siistin huulipunani ja marssin ulos vessasta. Ranskikselle totesin, että aviomieheni odottaa minua himassa ja lähdin menemään. Sivusilmällä näin miehen typertyneen ilmeen ennen kuin ovi loksahti kiinni takanani. Hilpaisin hyvin nopeasti hissiin ja ulos hotellista. Epäonnekseni törmäsin ovella seurueemme toiseen puoliskoon. Tyttö kyseli miksi olin lähdössä jo nyt, huikkasin jotain suunnitelmien muuttumisen suuntaan ja hyppäsin taksiin. Aamulla olin enemmän kuin tyytyväinen herätessäni omasta sängystäni. Ainoa harmittamaan jäänyt asia tuossa hotellireissussa oli se, että en päässyt tekemään tuttavuutta niiden muhkeiden untuvatyynyjen ja -peittojen kanssa (siinä hotellissa on ehkä maailman parhaimmat lakanat!). Ja tietysti aiemmin kadottamani tatskamies...
Yours Sincerely
The Pink Lady
Tämä stoori sattui jo viime syksynä ja on omistettu kaikille pojille, jotka murehtivat SEN koosta. Miehet, etenkin nuoret sellaiset ja pojat, ovat jostain ihmeestä saaneet päähänsä (kiitos tästä pornoteollisuudelle!), että mitä isompi ja paksumpi, sen parempi. Siis mitä? Helvettiäkö sillä tekee yhtään mitään, jos ei käyttöohjeesta ole mitään hajua! Sitäpaitsi elämä hankaloituu huomattavasti jos SEN koko alkaa pyöriä jossain atmosfääreissä. Tässä yksi esimerkkitapaus:
Eräänä syksyisenä iltana olin ystävättäreni kanssa viettämässä iltaa Helsingin yöelämässä. Olimme rantautuneet yhteen vakkaripaikoistani. Ilta alkoi kuitenkin todella nihkeästi, joten päätimme käydä kyttäämässä Kallen tarjonnan. Olin juuri saanut drinkin käteeni, kun lähtö tuli, joten ystävättäreni tarjoutui noutamaan meidän molempien takit narikasta. Pyörähtelin lasi kädessä baarijakkaralla, kunnes katseeni osui lattian toisella puolella tuijottaviin silmiin. No mutta, mikäs adonis se siinä! Mies supatti jotain kavereilleen ja kuin yhteisestä ajatuksesta tiemme kohtasi keskitallialla. Totesin herralle olevani juuri lähdössä seuraavaan paikkaan. Hän sitä voivottelemaan, mutta ehdotti, että vaihtaisimme puhelinnumeroita jatkoa ajatellen. Numero rekisteröityi pikatahtia IPhonen muistiin ja samalla ystävättäreni saapuikin jo takkiemme kanssa. Turkit niskaan ja neidit katosivat pääkaupungin yöhön.
Matka jatkui mukulakivillä tuskallisen hitaasti, vaikka matkaa oli vain satoja metrejä. Hilapisimme sisään Kalleen ja ilta vanhoni leppoisasti. Ystävättäreni löysi nopeasti seuraa ja jäi suustaan kiinni jonkin miehen kanssa. Alkoholi alkoi kiristää otettaan hänestä ja pfuf! katoamistemppu oli valmis! Mitäpä siinä murehtimaan, puhelin saisi pitää minulle seuraa loppuillan. Onnekseni huomasinkin uuden kontaktini yrittäneen ottaa yhteyttä hetki sitten. Nappasin tavarani narikasta ja soitin takaisin. Hilpeä ääni vastasi, että näkisimme Stockan kulmilla. Sipsutin puiston poikki kohti annettuja koordinaatteja ja mitäpä näköpiiriini iskikään: puhelinnumeron omistaja pyörimässä ympyrää betonitolpan ympärillä itsekseen hihittäen. Olisi siinä saattanut useampi tyttö kääntyä kannoillaan, mutta jatkoin urheasti matkaa!
Mr. Dickiksi ristimäni mies alkoi tivata iltateetä luonani. Totesin, että nonou! Hold your horses! Sitten hän ehdotti samaista toimintaa luonaan. Epäröin edelleen. Mietin kuumeisesti missä olin nähnyt miehen aiemmin, nyt kun pääsin lähietäisyydelle katsomaan. Tajusin hänen olevan erään entisen tuttuni on/off/heila/hoito. Aloitin tiukan tivaamisen Dickiltä asiasta. Hän tietysti kielsi kaiken. Lopulta päätimme kävellä samaa matkaa kumpikin omiin osoitteisiimme, asuimmehan samalla suunnalla. Taidemuseon kohdalla mies nappasi niskasta kiinni ja suuteli minua. Se oli kummallista, aggressiivista toimintaa, mutta en perääntynyt. Ja matka jatkui. Teehetki nousi jälleen puheenaiheeksi, ja jälleen kieltäydyin moisesta. Btw, ehkä surkein "hei, lähe panee!" -repliikki ikinä... Olisi pitänyt jo pelkästään sen perusteella päätellä mitä tuleman piti. Mielenkiintoni oli kuitenkin jo herännyt eikä peto suostunut katoamaan enää. Matka siis jatkui, ja jatkui ja jatkui, kunnes tajusin kävelleeni toodella parahasti pois kotireitiltäni. Olin kertonut hassuja juttuja koko matkan ja naurattanut matkakumppanini hengiltä. Koska olin tullut jo näin pitkälle, mitäs helvettiä juodaan nyt sitten ne teet. Ja näin tehtiin. Mies avaitui elämästään. Vastasin hänen miettivän aivan liikaa turhia asioita ja käskin hänen relata. Sydäri kohtaisi kolmekymppistä, ellei otsasuoni alkaisi sykkiä vähän vähemmän. Hän totesi minun puhuvan viisaita ja päätti mennä nukkumaan. Saisin jäädä yöksi, jos haluaisin. Suostuin.
Ei mennyt aikaakaan, kun ilma alkoi lämmetä (eikä se johtunut muhkeasta untuvapeitosta!). Ei siinä miestensyöjää kauaa tarvinnut taivutella toimintaan. Mr. Dick oli kuitenkin aika kovakourainen tapaus jo alusta alkaen. Ja sitten näin SEN. Ensimmäinen reaktioni oli: "Ei jumalauta! Onko tässä nyt kyseessä mies vai hevonen?!" Ainakin kokoluokka oli samaa. Vai kenellä sormet yltää vaahtosammuttimen ympäri hä? En tiedä mitä hän tulkitsi ilmeestä, jos mitään, mutta seuraava kommentti oli: "joo.. mulla on vähän vaikeuksia näiden kumien kanssa aina, ku ei ne meinaa mahtua.." News flash! Aijaa, ihanko totta? No kerro toki lisää! Meinasin revetä nauramaan, mutta (osaksi edelleen alkujärkytyksen vaivaamana) sain pidettyä pokerinaamani kuosissa. Loppu on historiaa, jonka mieluusti olisin jättänyt kokematta. Hevosista puheen ollen, äänimaailma oli ainakin samaa luokkaa. Aamulla hiippailin kotiin ja säikyttelin naapurin mummelin samalla henkihieveriin. Onneksi mummelin dogi tykkää musta aina yhtä paljon <3
Tämä siis teille epävarmat miehet: ei, ei ne naiset oikeasti halua sinne sitä kesäkurpitsaa. Ja ei, ei se elämä ole isompaa ja hienompaa (no okei, isompaa ehkä) niillä miehillä, joilla tälläinen "luojan lykky" on käynyt. Ja hei, mieti nyt, jos sut tunnettais ei-niin-imartelevalla lempinimellä siitä eteenpäin. Oikeaa lempinimeä (ei siis Mr. Dick, joka on kaunisteltu versio tätä varten) en kerro, jotta ko. henkilön henkilöllisyys pysyy salassa. Mies on täysi asshole ja tietää sen itsekin, mutta edes minä en ole niin julma, että levittäisin sellaista tietoa täällä.
So long!
Yours Sincerely
The Pink Lady
Viimeinen vuosi on ollut aika moista pöyritystä, eikä isoksi osaksi missään nimessä hyvässä mielessä. Schaissea on satanut niskaan niin paljon, että ihme etten ole vielä hukkunut siihen. Elämällä on kuitenkin semmonen kumma tapa järjestyä, ja niin kävi tässäkin tapauksessa; sain vanhan elämäni tilalle uuden paremman (uus duuni, uus kämppä, uusia kavereita..fyrkkaa!). Samaan syssyyn jouduin kohtaamaan sen tosiasian, että olin tehnyt itsestäni tietoisen tiedostamattomasti jotain mitä en millään tasolla ole. Kelaa sitä fiilistä mikä lähtee, kun ajatukset kirkastuu ja löydät itsesi uudelleen. Totesin kauan kadoksissa olleelle itselleni (tai se totesi minulle?) "It's goooood to be back."
Ja siitä se sitten lähti.
Nyt itse aiheeseen, eli muutaman viikonlopun takaiseen hurmioon.
Olimme sopineet ystävättäreni kanssa tekevämme ruokaa viikonloppuna. Tiedossa piti olla sellasta perushengailua, viiniä, ruokaa, hyvää seuraa... Yksi asia johti toiseen (suunniteltu tapaaminen työasioissa peruuntui, alkoi himottaa se viini vähän enemmänkin! yms...) ja päätimme aikaistaa kokkailusessioitamme päivällä. Niinpä perjantaina vaelsin ystävättäreni luo periferiaan punkkupullolla varustautuneena. En ollut syönyt kunnolla päivällä, joten nälkä oli jäätävä ja mahani päätti tehdä protestin ja pakottaa minut vaaka-asentoon jo ennen pääruokaa! Ystävällisten tiskiapulaisten voimalla pääsin ottamaan lepoa ja keräämään voimia baarikierrokselle. Joitakin aikoja myöhemmin huristelimme oranssilla tuubilla keskustaan ja sain älynväläyksen seuraavasta osoitteestamme: The Tiger! Yksi paikka, jossa en ikinä käy. Siispä sinne tiemme kävi, hissillä Helsingin kattojen ylle.
Ehdimme tilata yhdet juomat, etsiä istumapaikat partyareenan läheisyydestä, kun vieressä notkuneet herrasmiehet alkoivat kiivaasti supattaa keskenään ja muutaman sekunnin päästä kysyivät ystävättäreltäni: "Pitävätkö neidit shampanjasta?" Ei kai kukaan tosissaan kysy tuollaista kysymystä, ellei tiedä jo vastausta!? Sitäpaitsi kuka siitä nyt EI pitäisi... Ennalta-arvatun vastauksen jälkeen seurasi uusi kysymys: "No haluaisivatko neidit juoda kanssamme shampanjaa?" Siinä vaiheessa olin menossa jo. Herrat ohjasivat meidät looshiinsha ja kuplajuoma alkoi virrata. Hyvin nopeasti selvisi, että herrat (kaikki lähemmäs 10 stibaletta) olivat ulkomailta kotoisin ja työmatkalla Helsingissä. No sehän sopii! Ja lisää shampanjaa. En ole koskaan törmännyt niin miellyttävään, elämäniloiseen ja kohteliaaseen mieslaumaan. Mikäs siinä oli ollessa, kun pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Ja he todellakin tiesivät kuinka juhlitaan.. ehkä sillä ikähaitarilla oli sen kanssa jotain tekemistä.
Anyways, pilkun tullen päätimme yhdessä siirtyä herrojen sviittiin jatkamaan iltaa viereiseen hotelliin. Viini virtasi sielläkin, mutta ikävä kyllä ystävättäreni oli napannut muutaman lasillisen liikaa, eikä jaksanut enää kukkua. Porukan pomo ystävällisesti tarjoutui saattamaan tytöt ulos ja tilasi taksin meille. Hän pyysi meitä tulemaan clubille myös seuraavana iltana; taikasanalla pääsisimme sisään like very important persons ja kuohuvaa olisi tarjolla myös sinä iltana niin paljon kuin ikinä jaksaisi juoda. Minä siihen, että no joo katotaan nyt (maailmanhistorian kaamein darra väijyi jo nurkan takana!). Ystävättäreni hoiperteli taksiin, olin lähdössä hänen peräänsä, kun tajusin suutelevani tuota ramdom miestä! Vaikka kuinka olisin jäänyt enemmin siihen hetkeen, mersun takapenkiltä kuuluva epämääräinen mörinä pakotti jättämään hommat kesken ja syöksymään autoon. Kuikuilin takaikkunasta, kuinka mies jäi sinne vilkuttamaan samaan aikaan, kun taksi kaartoi pois hotellin pihalta. Hihittelin itsekseni koko loppumatkan (huikeat 1,5 kilometriä...eemhh.. vois ne rahat paremminkin käyttää..). Ystävättäreni oli missannut viimeisen yöbussin, joten päädyimme samaan sänkyyn nukkumaan.
Lauantaiaamu valkeni kirkkaana kaikkialla muualla paitsi otsalohkossani. Tai siltä se ainakin tuntui.. Raivasimme tiemme ylös tyynyjen ja peittojen muodostamasta viidakosta aamupala mielessä. Nälkään avun tarjosi lähikahvila (jonka ohi kävelen joka päivä, mutta jossa en koskaan ollut käynyt). Ystävättäreni tietenkin uteli uudesta tuttavuudestani ja onnistuneesti luokitteli hänet sarjaan GIWF (Grandpa I Would Fuck). Pohdimme pitkään ja hartaasti jatkosuunnitelmia illan varalle, mutta emme päässeen vielä mihinkään järkevään ratkaisuun. Ystävättärelläni oli enemmän inspiraatiota lähteä partyanimaliksi tällekin illalle kuin minulla. Kun tiemme erosivat, lupasin harkita asiaa, kunhan olisin taas ihmisten kirjoissa. Päivä hujahti ja sisäinen partyanimalini alkoi nostaa jälleen päätään. Äh, fuck it! Soitin ystävättärelleni, että mekko päälle ja meikit naamaan, nyt mennään! Aloitin valmistautumisen ja kymmenen maissa yhdistimme jälleen voimamme luonani. Kaksi leidiä vimpan päälle, siiderit nassuun ja taksilla tuttuun osoitteeseen!
Ystävällinen kuski kaarsi suoraan oven eteen ja me tytöt hypättiin ulos autosta. Hetken mutistiin taikasanasta ja sen toimivuudesta, mutta päätimme kokeilla onneamme. Sipsutimme suoraan portsarin puheille utelemaan taikasanasta. Äijä yhtä leveä kuin pitkäkin tokaisi: "Joo, kyllähän se tuttu nimi on. Se tarkoittaa ikuista porttikieltoa." Siinä oli kahdella neitokaisella monttu auki aika äkkiä ja hirveä show päällä, että mitäs helvettiä ne pojat on menneet tekemään, kun porrtikiellon ovat onnistuneet saamaan! Ei pokella pokka pitänyt kuitenkaan kauaa ja lopulta totuus tuli julki: "Noniin, jos neidit on nyt toipuneet tästä alkujärkytyksestä, olkaa niin hyvät ja siirtykää tuonne hissin suuntaan." Huonoa huumoria! Mutta pointsit siitä kuinka pokerina kaveri jutun veti. Jätimme takit naulakon pojille ja suuntasimme metsälle. Siellähän tuttu poppoo oli jo huitomassa intopiukeena ja jälleen meidät ohjattiin pukumiesten ympäröimään aitaukseen. Ja jälleen shampanjaa. Kahden illan aikana sitä kului 10 litraa, rahaa tuhansia euroja. En valittanut.
Eilinen ystäväni alkoi tehdä jälleen lähempää tuttavuutta. Ja sehän sopi minulle! En tiedä kummasta huumaannuin enemmän, toimitusjohtajasta vai alkoholista. Siitä ihmisestä lähti kummallinen hypnotisoiva positiivinen energia. Sai tuntemaan lähellään äärimmäisen onnelliseksi. En varmasti ole koskaan kohdannut ketään niin karismaattista henkilöä. Ilta kului aivan liian nopeasti eläen fantasiaa ja mitä enemmän sain, sitä enemmän sitä halusin. Jätin, ehkä turhankin monta kertaa, ystävättäreni hemmottelevan mieslauman keskelle, kun lähdin etsimään yksityisyyttä uuden tuttavuuteni kanssa. Hän sanoi minun näyttävän onnelliselta. Silloin tajusin sen, kuinka se säteilee ihmisestä. Ja tottahan se oli, en ollut tuntenut ketään kohtaan siten kuin sitä miestä. Aika kulki uhkaavasti kohta valomerkkiä ja niin se tuli, liian nopeasti. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa samaan osoitteeseen. Jono narikkaan oli jäätävä (kuinkas muutenkaan), mutta kummasti kahisevan kättelyn jälkeen tarjoilijamme kanssa turkkini ilmestyi päälleni ennätysajassa. Sama kohtelun sai myös pokerinaamainen portsari. Hipsimme kohti tutun hotellin taksitolppaa vain huomataksemme jonon luikertelvan ruokottoman pitkälle. Mies totesi meidän ottavan huoneen hotellista. Well, why not! Melkein pystyin lukemaan respan tytön ajatukset... Amex vingahti ja muutaman sekunnin päästä olimme jo hississä.
Mitä sitten tapahtui? Sen jätän jokaisen mielikuvituksen varaan. Kuka sanoi, että yhden illan jutuista saa irti vain huonoa seksiä?! Bullshit! Vietin elämäni yön herra toimitusjohtajan kanssa. Ja aamuyöllä käperryin nukkumaan keskieurooppalaiseen kainaloon.. Herrasmiehen elkeet eivät suinkaan loppuneet siihen, vaan jatkuivat aamulla. En päässyt/jaksanut/halunnut/kehdannut raahautua itse aamupalalle, joten herra täydellisyys toi sen tarjottimella sänkyyn. Mikä voisi olla parempi lopetus tällä unelmien viikonlopulle, paitsi katsoa ikkunasta taksin lähtevän elämäni rakkauden kanssa lentokentälle ja takaisin todellisuuteen.
Takaisin todellisuuteen...todellakin. Muistoksi jäi Hilfigerin huivi ja sen huumaava tuoksu.
Koko seuraavan viikon kuljin sumussa vai ajatellen viikonlopun tapahtumia ja haaveillen mahdottomasta tulevaisuudesta. En syönyt tai nukkunut. Vain haaveilin ja surkuttelin elämän epäreiluutta.
Yours Sincerely
The Pink Lady
Funny shit, indeed!
Elämässäni sattuu ja tapahtuu enemmän kuin yksi ihminen ehtii käsitellä, joten ystäväni innostamana päätin jakaa sen kaikkien kiinnostuneiden kesken. Ajattelin aluksi stand up -koomikon uraa, mutta ehkä mennään ensin sieltä missä aita on matalin, eli bloggerin kautta. Tulen päivittämään tätä sitä mukaa, kun elämä kulkee eteenpäin.
ps. kaikki tapahtumat ovat tosia.
Yours sincerely
The Pink Lady
