Nyt itse aiheeseen, eli muutaman viikonlopun takaiseen hurmioon.
Olimme sopineet ystävättäreni kanssa tekevämme ruokaa viikonloppuna. Tiedossa piti olla sellasta perushengailua, viiniä, ruokaa, hyvää seuraa... Yksi asia johti toiseen (suunniteltu tapaaminen työasioissa peruuntui, alkoi himottaa se viini vähän enemmänkin! yms...) ja päätimme aikaistaa kokkailusessioitamme päivällä. Niinpä perjantaina vaelsin ystävättäreni luo periferiaan punkkupullolla varustautuneena. En ollut syönyt kunnolla päivällä, joten nälkä oli jäätävä ja mahani päätti tehdä protestin ja pakottaa minut vaaka-asentoon jo ennen pääruokaa! Ystävällisten tiskiapulaisten voimalla pääsin ottamaan lepoa ja keräämään voimia baarikierrokselle. Joitakin aikoja myöhemmin huristelimme oranssilla tuubilla keskustaan ja sain älynväläyksen seuraavasta osoitteestamme: The Tiger! Yksi paikka, jossa en ikinä käy. Siispä sinne tiemme kävi, hissillä Helsingin kattojen ylle.
Ehdimme tilata yhdet juomat, etsiä istumapaikat partyareenan läheisyydestä, kun vieressä notkuneet herrasmiehet alkoivat kiivaasti supattaa keskenään ja muutaman sekunnin päästä kysyivät ystävättäreltäni: "Pitävätkö neidit shampanjasta?" Ei kai kukaan tosissaan kysy tuollaista kysymystä, ellei tiedä jo vastausta!? Sitäpaitsi kuka siitä nyt EI pitäisi... Ennalta-arvatun vastauksen jälkeen seurasi uusi kysymys: "No haluaisivatko neidit juoda kanssamme shampanjaa?" Siinä vaiheessa olin menossa jo. Herrat ohjasivat meidät looshiinsha ja kuplajuoma alkoi virrata. Hyvin nopeasti selvisi, että herrat (kaikki lähemmäs 10 stibaletta) olivat ulkomailta kotoisin ja työmatkalla Helsingissä. No sehän sopii! Ja lisää shampanjaa. En ole koskaan törmännyt niin miellyttävään, elämäniloiseen ja kohteliaaseen mieslaumaan. Mikäs siinä oli ollessa, kun pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Ja he todellakin tiesivät kuinka juhlitaan.. ehkä sillä ikähaitarilla oli sen kanssa jotain tekemistä.
Anyways, pilkun tullen päätimme yhdessä siirtyä herrojen sviittiin jatkamaan iltaa viereiseen hotelliin. Viini virtasi sielläkin, mutta ikävä kyllä ystävättäreni oli napannut muutaman lasillisen liikaa, eikä jaksanut enää kukkua. Porukan pomo ystävällisesti tarjoutui saattamaan tytöt ulos ja tilasi taksin meille. Hän pyysi meitä tulemaan clubille myös seuraavana iltana; taikasanalla pääsisimme sisään like very important persons ja kuohuvaa olisi tarjolla myös sinä iltana niin paljon kuin ikinä jaksaisi juoda. Minä siihen, että no joo katotaan nyt (maailmanhistorian kaamein darra väijyi jo nurkan takana!). Ystävättäreni hoiperteli taksiin, olin lähdössä hänen peräänsä, kun tajusin suutelevani tuota ramdom miestä! Vaikka kuinka olisin jäänyt enemmin siihen hetkeen, mersun takapenkiltä kuuluva epämääräinen mörinä pakotti jättämään hommat kesken ja syöksymään autoon. Kuikuilin takaikkunasta, kuinka mies jäi sinne vilkuttamaan samaan aikaan, kun taksi kaartoi pois hotellin pihalta. Hihittelin itsekseni koko loppumatkan (huikeat 1,5 kilometriä...eemhh.. vois ne rahat paremminkin käyttää..). Ystävättäreni oli missannut viimeisen yöbussin, joten päädyimme samaan sänkyyn nukkumaan.
Lauantaiaamu valkeni kirkkaana kaikkialla muualla paitsi otsalohkossani. Tai siltä se ainakin tuntui.. Raivasimme tiemme ylös tyynyjen ja peittojen muodostamasta viidakosta aamupala mielessä. Nälkään avun tarjosi lähikahvila (jonka ohi kävelen joka päivä, mutta jossa en koskaan ollut käynyt). Ystävättäreni tietenkin uteli uudesta tuttavuudestani ja onnistuneesti luokitteli hänet sarjaan GIWF (Grandpa I Would Fuck). Pohdimme pitkään ja hartaasti jatkosuunnitelmia illan varalle, mutta emme päässeen vielä mihinkään järkevään ratkaisuun. Ystävättärelläni oli enemmän inspiraatiota lähteä partyanimaliksi tällekin illalle kuin minulla. Kun tiemme erosivat, lupasin harkita asiaa, kunhan olisin taas ihmisten kirjoissa. Päivä hujahti ja sisäinen partyanimalini alkoi nostaa jälleen päätään. Äh, fuck it! Soitin ystävättärelleni, että mekko päälle ja meikit naamaan, nyt mennään! Aloitin valmistautumisen ja kymmenen maissa yhdistimme jälleen voimamme luonani. Kaksi leidiä vimpan päälle, siiderit nassuun ja taksilla tuttuun osoitteeseen!
Ystävällinen kuski kaarsi suoraan oven eteen ja me tytöt hypättiin ulos autosta. Hetken mutistiin taikasanasta ja sen toimivuudesta, mutta päätimme kokeilla onneamme. Sipsutimme suoraan portsarin puheille utelemaan taikasanasta. Äijä yhtä leveä kuin pitkäkin tokaisi: "Joo, kyllähän se tuttu nimi on. Se tarkoittaa ikuista porttikieltoa." Siinä oli kahdella neitokaisella monttu auki aika äkkiä ja hirveä show päällä, että mitäs helvettiä ne pojat on menneet tekemään, kun porrtikiellon ovat onnistuneet saamaan! Ei pokella pokka pitänyt kuitenkaan kauaa ja lopulta totuus tuli julki: "Noniin, jos neidit on nyt toipuneet tästä alkujärkytyksestä, olkaa niin hyvät ja siirtykää tuonne hissin suuntaan." Huonoa huumoria! Mutta pointsit siitä kuinka pokerina kaveri jutun veti. Jätimme takit naulakon pojille ja suuntasimme metsälle. Siellähän tuttu poppoo oli jo huitomassa intopiukeena ja jälleen meidät ohjattiin pukumiesten ympäröimään aitaukseen. Ja jälleen shampanjaa. Kahden illan aikana sitä kului 10 litraa, rahaa tuhansia euroja. En valittanut.
Eilinen ystäväni alkoi tehdä jälleen lähempää tuttavuutta. Ja sehän sopi minulle! En tiedä kummasta huumaannuin enemmän, toimitusjohtajasta vai alkoholista. Siitä ihmisestä lähti kummallinen hypnotisoiva positiivinen energia. Sai tuntemaan lähellään äärimmäisen onnelliseksi. En varmasti ole koskaan kohdannut ketään niin karismaattista henkilöä. Ilta kului aivan liian nopeasti eläen fantasiaa ja mitä enemmän sain, sitä enemmän sitä halusin. Jätin, ehkä turhankin monta kertaa, ystävättäreni hemmottelevan mieslauman keskelle, kun lähdin etsimään yksityisyyttä uuden tuttavuuteni kanssa. Hän sanoi minun näyttävän onnelliselta. Silloin tajusin sen, kuinka se säteilee ihmisestä. Ja tottahan se oli, en ollut tuntenut ketään kohtaan siten kuin sitä miestä. Aika kulki uhkaavasti kohta valomerkkiä ja niin se tuli, liian nopeasti. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa samaan osoitteeseen. Jono narikkaan oli jäätävä (kuinkas muutenkaan), mutta kummasti kahisevan kättelyn jälkeen tarjoilijamme kanssa turkkini ilmestyi päälleni ennätysajassa. Sama kohtelun sai myös pokerinaamainen portsari. Hipsimme kohti tutun hotellin taksitolppaa vain huomataksemme jonon luikertelvan ruokottoman pitkälle. Mies totesi meidän ottavan huoneen hotellista. Well, why not! Melkein pystyin lukemaan respan tytön ajatukset... Amex vingahti ja muutaman sekunnin päästä olimme jo hississä.
Mitä sitten tapahtui? Sen jätän jokaisen mielikuvituksen varaan. Kuka sanoi, että yhden illan jutuista saa irti vain huonoa seksiä?! Bullshit! Vietin elämäni yön herra toimitusjohtajan kanssa. Ja aamuyöllä käperryin nukkumaan keskieurooppalaiseen kainaloon.. Herrasmiehen elkeet eivät suinkaan loppuneet siihen, vaan jatkuivat aamulla. En päässyt/jaksanut/halunnut/kehdannut raahautua itse aamupalalle, joten herra täydellisyys toi sen tarjottimella sänkyyn. Mikä voisi olla parempi lopetus tällä unelmien viikonlopulle, paitsi katsoa ikkunasta taksin lähtevän elämäni rakkauden kanssa lentokentälle ja takaisin todellisuuteen.
Takaisin todellisuuteen...todellakin. Muistoksi jäi Hilfigerin huivi ja sen huumaava tuoksu.
Koko seuraavan viikon kuljin sumussa vai ajatellen viikonlopun tapahtumia ja haaveillen mahdottomasta tulevaisuudesta. En syönyt tai nukkunut. Vain haaveilin ja surkuttelin elämän epäreiluutta.
Yours Sincerely
The Pink Lady
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti