What is love?

Se iskee just silloin, kun vähiten sitä odotat. Voit etsiä sitä iät ja ajat, mutta pakottamalla se ei tule. Se myös harvemmin tulee silloin, kun sitä kaikken eniten haluaisit juuri sillä hetkellä. Se ajaa pakkomielteen partaalle, mutta antaa odottaa itseään. 

Viime viikolla mulla oli tarkoitus nähdä yhtä vanhaa tuttua Helsingin yössä. Meillä on, noh, melko draamantäyteinen historia, mutta ollaan pidetty yhteyttä anyways viimeiset viisi vuotta. Asutaan eri puolella Suomea, joten tapaamisten järjestäminen on aina aika vaikeaa. Tai jos sellaisen saa järjestettyä, joku asia kusee niin huolella, ettei toisen naamaa voi nähdä kuin unissa. Itse asiaan, päätettiin siis sopia treffit kantapaikkaan, Kamppiin Helsingin kattojen ylle. Pistin vielä taksista viestiä, että alkakaahan kalppia bilepaikoille ja äkkiä. Joka tapauksessa (yllätys, yllätys!) herrasporukka päätti kiertää kaikki stadin kuppilat ennen itse määränpäätä, joten jouduin odottelemaan tuntitolkulla yksin. Se nyt ei ikinä ole mikään ongelma ollut, aina löytyy seuraa, ettei mene ihan facebookin räpläämiseksi koko ilta. Niin kävi tälläkin kertaa.

 Olin tupakoimassa ja tuijottelin omissa ajatuksissani, astetta kyrsiintyneempänä upeaa öistä maisemaa, kun eräs mies tuli pummimaan tulta. Olin pahalla päällä ja kuittailin herralle aivan turhaan tupakoinnista ja siitä, kuinka hyvä keino se on bongata naisia. Kaveri ei perääntynyt, vaan pisti viiltoa samalla mitalla takaisin, joten kiinnoistuin. Juttu lähti luistamaan paljon mukavammille vesille. Niitä näitä juteltiin ja herra kutsui liittymään seurueensa pöytään. No mikäs siinä, eipä siinä paljon muutakaan tekemistä ollut, joten siirryimme very important persons -osastolle. Hän esitteli minut ystävilleen, jotka olivat äärmmäisen mukavia tapauksia kaikki. Sosiaalisia herrasmiehiä ja vodka virtasi. 

Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä; politiikasta hömpänpömppään. Rakastan kunnon keskusteluita, mutta sitäkin enemmän ihmisiä, joilla on taito siihen. Älykkyys ja keskustelutaidot tekevät minuun aina suuren vaikutuksen. Mies oli minua vanhempi, eikä hän voinut uskoa ikääni, kun sen kerroin. Toisteli sitä koko illan. Nautin em. tilanteista aina suunnattomasti. Olen aina ollut pikkuvanha ja mieltynyt vanhempaan seuraan, mutta aina tällaiset kehut polttavat poskipäitä. Teimme hiljalleen yhä lähempää tuttavuutta ja sain huomata, ettei punainen huulipuna ehkä ollutkaan paras mahdollinen ratkaisu sille illalle.

Lopulta ystäväni, joka minun oli tarkoitus tavata jo alkuillasta, saapui baariin. Mietin muutaman minuutin mitä tehdä, mutta päätin käydä moikkaamassa kaveria, kun viime kerrasta oli niin pitkä aika. Ailahteleva, kun on, oli ehtinyt jo siirtyä mäkkäriin siinä vaiheessa, kun menin kaveria etsimään. Luovutin ja palasin apajille. Ilta loppui liian lyhyeen yökerhossa, kuten aina, joten päätimme lähteä jatkoille. Kasaan haalittiin epämääräinen joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä ja marssi alkoi kohti jatkopaikkaa. Monen mutkan kautta paikkaan x kuitenkin päästiin ja pääsimme fiilistelemään aamun pikkutunteja ja auringonnousua drinkein. Aika ei pysähtynyt tälläkään kertaa ja kellon käydessä aamu kahdeksaa oli aika lähteä nukkumaan. Uusi tuttavuuteni tarjosi yöpaikkaa, joten lähdin. Nukkuminen oli aivan vieras määre sille aamulle, mutta sain jotain unia parempaa. Ensimmäistä kertaa melkein vuoteen olin tavannut jonkun, jonka kanssa voisi kuvitella jotain vakavampaakin. Tuntui todella hassulta ja epätodelliselta, sillä olin metsästänyt sitä kadotettua rakkautta jo iät ja ajat (tai siltä se ainakin tuntui). Jääkiekon MM-kisat on päällä ja kaupunki on täynnä mitä parhaimpia miehiä, mutta en jaksa edes ajatella koko asiaa. Ajattelen vain häntä. What is love, is it this or what?

Mitä tapahtuu? Loppuuko villiäkin villimpi sinkkuelämä näin lyhyeen?


Yours Sincerely

The Pink Lady

Kevyen musiikin klassikoita

Viime perjantaina alkoivat jääkiekon MM-kisat vuosimallia 2012. Joku fiksu ja rahanahne (itsehän en sellainen ole!) oli keksinyt siirtää matsit yleltä maksukanaville, joten niitähän ei sitten tässä taloudessa katsota. Täytyy mennä baariin. Tällä asialla ei oikeastaan ole yhtään mitään tekemistä minkään kanssa, sillä en ede seruaa koko lajia...paitsi tietysti kultaottelua (kaikkihan sen kattoo). Asiasta kukkaruukkuun. 

Oli siis harvinaisen rankka, booring, yksinäinen ja ahdistava perjantai-ilta, kun hakkasin viimeisen kurssini viimeistä työtä naama punaisena neljän seinän sisällä. Työ tuli aikataulussa valmiiksi ja kylkiäisenä seinät meinasivat kaatui niskaan. Päätin tehdä jotain ennenkuulumatonta, ottaa kirjan mukaan ja marssia paikalliseen juomaan punaviiniä ja lukemaan. Vetäisin vähän maalia kasvoille, nakkasin kirjan laukkuun ja painon ovesta ulos. Paikalliseen päästyäni eihän siitä lukemista mitään tullut, kun viereinen pöytäseurue kannusti finskejä sen verran kovaäänisesti. Tyydyin siis katsomaan peliä ja kirja sai jäädä. 

24 cl punaviiniä ja yksi leijonavoitto myöhemmin päätin jatkaa matkaani muutaman korttelin päässä sijaitsevaan legendaariseen karaokepaikkaan. Huhujen  mukaan siellä viihtyy kaiken laista enemmän ja vähemmän kuuluisaa porukkaa. Ohi olin kävellyt lukemattomia kertoja, mutta sisälle en koskaan ollut eksynyt. Nyt siis päätin korjata senkin asian. Hipsutin baariin ja turvauduin tuttuun punaviiniin. Asetuin aitiopaikalle nurkkapöytään tarkkailemaan ihmisiä ja kuuntelemaan, noh, mielenkiintoisia joikubravuureja. Hetken päästä pöydän toiselle puolelle ilmestyi kaksi miestä, joista paremman näköinen ja paremmin pukeutunut kysyi, josko pöydässäni olisi tilaa. No tottahan toki siinä oli. Jatkoin facebookin räpläämistä kommunikaattorillani ja imin viiniä lasista tasaiseen tahtiin.

Jokin ajan kuluttua em. mieshenkilö päätti avata keskustelun ja uteli olinko jo käynyt laulamassa. Hell no! En ole karaokeihmisiä, totesin. Tähän mies, että kävinkö täällä sitten usein. Hell no! Ekaa ja näillä näkymin myös vikaa kertaa paikalla. Jutustelu jatkui niitä näitä, samoilla linjoilla kun oltiin vakioasiakkuuden suhteen. Mies kertoi olevansa ammattimuusikko ja pitkästä aikaa vapaalla viikonlopulla. Puhelimme niitä näitä musiikkista ja kerroin itsekin näppäilleeni erästä instrumenttia vuosikausia, kunnes totaalikyllästyminen iski (ja ei, nyt tarkoitan tässä sellaista mistä lähtee muutakin ääntä kuin ähinää). Kysyin siinä sitten, että millaista musiikkia herrojan bändi oikein soittaa. En olisi ehkä tätä vastausta odottanut: mies kertoi olevansa yhden suomalaisen kevyen musiikin klassikkobändin keulakuva. Nonniin! Ilmeeni kertoi varmaan kaiken. Ei hävettänyt just yhtään, kun sekunnin murto-osassa harmaat aivosoluni laskivat pitkää matikkaa, ja tajusin kuka kaveri oli. 

Hetken voivottelin ja hihittelin samaan aikaan, mutta ei tuo näyttänyt ottavan nokkiinsa, vaikken tunnistanutkaan. Suomalaisen kevyen musiikin klassikot, kun ei ihan kuulu mun soittolistalle. Välikohtaus ei haitannut sen enempää, juttu jatkui. Sitten sana baarissa alkoi kiertää ja innokasta fania alkoi pukkaamaan pöytään vähän väliä: yksi halusi kuvia, toinen nimmaria, kolmas esiintymään viisikymppisilleen. Mietin vaan, että "hyvällä" tsägällä päädyn vielä itse Seiskan juorupalstalle yhdistettynä tähän kaveriin. Noh, jos niin pääsi käymään, ehkä sen joku tuttu bongaa.  Olihan se samaan aikaan tietysti hauskaa, ei sitä voi kieltää. Kaveri kovasti uteli mitä olin tekemässä seuraavana päivänä, mutta unfortunately olin ehtinyt sopimaan muuta menoa. Pilkkukin tuli aivan liian aikaisin ja narikkaan kävi tie jälleen kerran. Matkalla sinne laulaja pyysi minua ottamaan käyntikorttinsa, sikälimikäli kun haluaisin ottaa yhteyttä. Oli myös erittäin huolissaan pääsisinkö turvallisesti kotiin (matkaahan oli hurjat pari korttelia). 

Tarina loppui, jälleen kerran, näkyyn taksin perävaloista. Juoksin sateessa kotiin vettä valuen. Käyntikortti möllöttää ruokapöydälläni. En ole vielä ottanut yhteyttä, mutta eihän sitä koskaan tiedä...?



Yours Sincerely


The Pink Lady

Ode to Mr. Dick

There's a boy who is so wonderful (if you only knew!)
Girls who see him kinda follow him back home (fuck me!)
And the gigolo's run like spiders when he comes (yeah, to him, 'cause he is one of the guys!)
Cause he is Eros and he's Apollo (well... we'll see about that.)

Girls, with a boy like that it's serious (never ever!)
Señoritas, don't follow him (I'm telling you, do not do that mistake!)
Soon, he will eat your hearts like cereals (he only thinks so..)
Sweet lolitas, don't go (especially you! the man is a f*cking beast!)
You're still young (and probably very naive)

Every night they fall like dominoes (saw it happen last saturday! or is it only in his head..?)
How he does it, only Heaven knows (it's alcohol, you idiot..)
All the other men turn gay wherever he goes (hahahhahhaaa! would like to see that!)
Wow!

Girls, with a boy like that it's serious (with a penis that size you bet me!)
Señoritas, don't follow him (I told you sooo....)
Soon, he will eat your hearts like cereals (He is absolutely not interested in hearts)
Sweet lolitas, don't go (go, and next weekend he will eat your baby sisters too)
You're still young (way too to experience that!)

Yeah, with a boy like that it's serious (after meeting him, you won't hope that even in your worst nightmaes)
Señoritas, don't go (you, a masochist? sure, go ahead! make my day! i'll meet ya at crisis therapy)
Please don't go (the same..i already warned you too many times)
Soon, he will eat your hearts like cereals (the only thing he eats is protein milkshake)
Sweet lolitas, don't go (not sure about the sweetness if you went..)
You're still young (don't be stupid too!)
Sweet lolitas, don't go (well, you already know what i have to say about that!)

Sanat on napattu Studio Killersin uudelta biisiltä Eros and Apollo (it's a killer!) Biisiä voi käydä kuikuilemassa täältä: http://www.youtube.com/watch?v=uGjHsLnUO1U

Tosiaan törmäsin siis, en välttämättä epäonnekseni, mutta anyways Mr. Dickiin viime viikonloppuna Helsingin yössä. Tiesin hänet kyllä assholeksi, mutta myös jäätävä lapsellisuus? (vai kulkivatko nämä yleensä käsi kädessä?) En oleta mitään vaivautunutta moikkailua, mutta ei ehkä kannata näyttää sitä henkistä ikäänsä julkisilla paikoilla niin ahkerasti. Ensi kerralla, kun satumme epähuomiossa samaan baariin, don't bother!

Yours sincerely

The Pink Lady