Gentle Giant

Kuten arvata saattaa, kun pikkusormen antaa se vie koko käden. No niinhän siinä taas on käynyt, että löydän itseni pitämässä kasvissa määrin yhteyttä TDSään (kts. aikaisempi teksti vanhasta suolasta). Ei siinä mitään, tällä hetkellä ei ole muutakaan tekemistä ja on välillä mukava saada läheisyyttä, kun ei jaksa maailman murheita yksin kantaa. Vaikka se läheisyys olisikin keinotekoista ja pinnallista. Tällä viikolla matkustin siis taas Suomen ääriin viettääkseni 24 tuntia silitelläkseni maitokahvia, nukahtaakseni Tyynen valtameren laineiden liplatukseen ja syödäkseni pancakea kanelilla aamupalaksi. 

You are the quiet one. You have always been. 

Laatuaikaa voi viettää katsomassa Game of Thronesia ja Walking Deadia. Säikyttelemällä toista aina, kun kulkija pöllähtää kulman takaa. Vertailemalla kokoeroja (minun koko käteni sormineen päivineen mahtuu kaverin kämmenelle, siitä saa revittyä huumoria). Tai vaikka toimimalla personal fysioterapeuttina (nyt venyttelet stna!). Nauramalla punaisille supermiestrikoille kokoa XXXL (ei tätä voi selittää, se on nähtävä..) Ja kaikesta huolimatta en voi koskaan saada häneltä tarpeekseni, jotta olisin tyytyväinen. Innocent fun, that's it.

Somehow hän on aina joten oudolla tavalla huolissaan minusta. En ihan ymmärrä sitä, ehkä syyllisyys kalvaa kaikkien näiden vuosienkin jälkeen who knows. You don't eat much, do you? How are you, for real? I ain't making you nervous, am I? Joo, joo, ei. Hermostutat mua noilla kysymyksilläs, joten quit it! Ja anna tänne lisää sitä Fazerin sinistä, kiitos. Ja kiitos saat myös hieroa sitä jumittavaa takareittä. Aamuinen jalkaprässin pumppaaminen oli selkeästi mennyt oikeaan osoitteeseen, kun sattui niin stanasti! Älä kilju! Enhän mä edes paina lujaa (hahahaa, mutta voisit!)! Ja mies siitä sitten kysymään miten aion kestää synnyttämisen. Helppo vastaus: en aio koskaan käydä mokomaa läpi. WHAT? Joo en mä oikein ole lapsityyppiä, mutta jos joskus niin tapahtuu (mitä suuresti epäilen), aion olla niin aineissa, etten tunne yhtään mitään. Ja siitä puheenollen...

Joskus sitä ajautuu tilanteisiin, joissa pitäisi välittää ihan helvetisti, mutta jostain kumman syystä niin ei tapahdu. Sitä ei kanna vastuuta itsestään, eikä aina edes muista. Siispä löysin itseni jälleen drugstoresta. Ihan mielenkiinnolla odotan tämän eksperimentin tuloksia. Sanoin, etten halua lapsia (koska mulla on ura, kiva elämä ja rahaa!) mutta vahingon jälkeen aloin miettimään asiaa. Jos sittenkin haluan? Kävin mielessäni varmaan sata kertaa läpi tilanteen, jossa jätän DTSn vastaajaan viestin, että nyt kannattais soittaa muuten takaisin ja aika haipakkaan koska olis vähän puhuttavaa. Miten reagoisi mies siihen? Entä siihen, etten todellakaan pitäisi lasta. Voisi tulla ryppy rakkauteen, toisaalta kahdessa alkuperäisessäkin on jo ihan tarpeeksi tekemistä.. Noh, toivotaan, etten joudu ko. tilanteeseen ja opettelen huolehtimaan itsestäni paremmin.

Nauttikaa tästä tajunnanvirrasta, ensi kerralla sitten paremmin jaoiteltuna

Your Sincerely

The Pink Lady