Totesin skotille, että onneksi hän tapasi tuolloin juuri minut, eikä jotain toista epärehellisempää tapausta (siis mikä panttilainaamo?!) ja että tulisin kyllä Lontooseen enemmin tai myöhemmin, toivottavasti ennemmin. Toivottavasti tapaamme vielä, tavalla tai toisella. Jäin kaipaamaan harmaita silmiä ja punaista tukkaa.
Siitäpä tulikin mieleeni asia: jokainen ihminen pitää tietyntyyppisistä toisista ihmisistä. Joku tykkää lyhyestä, joku pitkästä, joku mustasta ja joku maitokahvista. Olen aina itse ollut sitä mieltä, että pidän pitkistä tummista miehistä; mitä isompi, sen parempi. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin alkanut keräämään gingereitä. What the fuck?! Juttu alkoi Mister Hollandista ja on jatkunut tähän mennessä Haggisiin. Siihen väliin on mahtunut vielä Ohio boykin. Kaikilla siniharmaat silmät, punaiset hiukset ja pisamia. Onkohan asialla jotain tekemistä oman hiuskuontaloni kanssa, miksi tuppaan värjäämään sitä punaoranssiksi? Alitajunnallani on selkeästi jotain sanottavaa punapäiden suhteen, kun näin ahkerasti kerään heitä ympärilleni.
This was a shortie so hear this:
Yours Sincerely
The Pink Lady
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti