Tosiaan, aikojen alussa olin vielä nuori ja pieni tyttö tapasin miehen. Tall dark stranger was he. Tuohon aikaan olin elänyt täysi-ikäisen elämää reilun vuoden, hän oli jo kolmekymppinen. Jos oma siskoni lähtisi samoille urille tässä vaiheessa, olisi kyllä muutama sana sanottavana. Tämä saattaa ehkä hieman selvittää mieltymystäni vanhempiin miehiin (joo, se siis alkoi jo teininä). Hän työskenteli tuohon aikaan silloisessa kotikaupungissani ja meillä oli sitä kautta paljon yhteisiä tuttuja ja kavereita. Olimme toki viettäneet samoissa pippaloissa aikaa, ehkä vaihdettu muutama sana. Mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan, oli silkkaa sattumaa ja ehkä myös vähän alkoholin aiheuttamaa.
Ystävättäreni oli kuskina tuona talviyönä ja ajelimme ympäri kaupunkia suurinpiirtein ikkunat auki huudattaen jotain takavuosien ysärihittejä, niin ettei varmasti jäänyt epäselväksi keitä siinä autossa oli. TDS sattui kävelemään kotiin päin lumihangessa kahlaten, kun bongasin hänet. Käskin pysäyttää auton ja yritimme houkutella häntä mukaan (kuinka typerältä tää kuulostaakaan nyt, hohhoi). Valitti väsymystään ja kylmyyttä, eikä ollut houkuteltavissa. Hetken mielijohteesta hyppäsin autosta ulos ja sanoin kavereilleni jääväni juttelemaan hänen kanssaan (helvetin hyvä idea, pakkasta -30!). TDS:n asunnolle ei ollut pitkä matka, mutta kulku mateli silti. Ovella hän kysyi, josko haluaisin tulla käymään ylhäällä. "Joo..." Sanoi 19-wee ja hissillä yläilmoihin. Muistaakseni kaveri tarjosi kylmiä ranskalaisia (oli käynyt silloisella työpaikallani aikaisemmin päivällä syömässä ja ottanut dog bagin mukaan). Ei kiitos, nauroin ja käskin heittämään löllöt perunat hevon kuuseen. Jaaa... loppu on historiaa. Kiltti jättiläinen kuulostaa todella siirappiselta, mutta niin se käytännössä meni. Olin menossa seuraavara aamulla töihin yhdeksään, joten heräsin seitsemän aikoihin ja aloin vetämään vaatteita niskaan hyvin nopeasti. Olin muistaakseni ajatellut hiippailla vähin äänin omille teilleni, mutta ehei, ei käynyt niin helposti. TDS heräsi ja alkoi tivaamaan mihin olin menossa. Selitin töistä blaablaa. "I'll see you again, right?" mies kysyi ja vinkui puhelinnumeroani. Joojoo, annoin numeron. Mustat silmät vilkuilivat peiton alta, kun tyttö toivotti hyvät yöt ja hiipi vähin äänin himaan, ennen kuin muu talo heräisi.
Siitä se siis alkoi. Aamupäivällä sain tekstiviestin, jossa kyseltiin, ettenkö vain säikähtänyt! Pahoittelut jos olin, ja kysymys josko haluaisin nähdä uudestaan. Vastasin, että sehän sopii ja että hänen pitäisi tehdä paaaaljon enemmän säikäyttäkseen minut! Taisin mennä yökylään heti seuraavana päivänä uudestaan hahaa. Tätä rataa jatkui noin vuoden verran, kumpikin teki elämässään mitä teki, loi muita suhteita, ehkä seurustelikin. Toisaalta se suhde oli erikoinen, sillä TDS kertoi minulle asioita, joita ei kertonut edes parhaalle ystävälleen. Se oli hauskaa niin kauan, kun sitä kesti. Yhtenä kesäiseni iltana sain viestin, jossa hän kertoi perustavansa perheen (siis LEIKKIVÄNSÄ KOTIA in real life) rakastamansa naisen kanssa. Pikku juttumme olisi siis ohi. Ei siinä mitään, hyväksyin asian pahemmitta ongelmitta siltä seisomalta ja toivotin kummallekin hyvää jatkoa, meinigillä moikataan, kun nähdään. And that was it. Tai niinhän sitä luulisi.. kului muutama kuukausi, kun satuimme samaan aikaan paikalliseen yökerhoon. Olin kavereideni kanssa, hän yksin. Kuiluili koko illan, tuijotti niin kauan, että menin lopulta kysymään mikä oli. Se oli riski veto, sillä olimme olleet hyvin tarkkoja siitä, ettei kukaan teinnyt meistä. Juttelimme niitä näitä ja lopulta se kysymys, mitä olin odottanutkin tuli: josko haluaisin tulla käymään vielä kerran. Se oli lopun alku, enkä olisi koskaan joutunut (varsinkaan sen ikäisen) sellaiseen myrskynsilmään, mitä siitä seurasti. Mutta se onkin sitten aivan eri tarina jo.
Joka tapauksessa erinäisten tapahtumien jälkeen emme puhuneet kahteen vuoteen. Löysin silloisen avomieheni, muutimme yhteen ja elin täysin eri elämää kuin silloin. Sitten, ehtenä kesäaamuna sain viestin, joka meni kutakuinkin näin: "Terve, mitä kuuluu? Olen tulossa kaupunkiin, voinko tulla yöksi?". Tässä vaiheessa joku voisi kertoa mitä helvettiä miesten päässä liikkuu?! Olin yllättynyt ja vihainen, sillä olin haudannut hänet jo elämästäni kokonaan, ja sitten BLOPS! here he is again! Totesin vain, että ei käy. Tästä lähtien pidimme kuitenkin jälleen enemmän ja vähemmän yhteyttä vuosien varrella tähän päivään asti. Hän on asunut ympäri maata ja pyytänyt minua kylään lähestulkoon, joka ikiseen kaupunkiin missä on milloinkin asunut. En ole mennyt. On luvannut maksaa matkustamiseni yms yms, jos vain tulisin. Sattuneesta syystä vapaa-aikani on viime aikoina lisääntynyt huomattavasti, joten päätin tehdä ylläripyllärit ja mennä kylään. Ei meinannut uskoa, mutta menin silti.
Junailin itseni toiselle puolelle maata keinolla X. Kieltämättä ihan pikkasen tärisyttä, kun tajusin oikeasti, mitä olin tekemässä mutta olin silti innoissani. Olin jopa antanut tuntomerkit itsestäni (jeij kirkkaat vaatteet ja ilmapalloja!), jos ei vaikka tunnistaisi. Nää.. blullshit! Muutama minuutti meni alkukankeuden piikkiin, mutta sen jälkeen tilanne oli kuin oltaisiin viimeksi nähty eilen. Hiukset olivat TDSllä vain paaljon pidemmät ja eletyt vuodet alkoivat näkyä kasvoilla. Silti sama huumorintaju ja pilke silmäkulmassa olivat tallella. Harjoitimme perushengailua: bisseä, mäkkisafkaa ja leffoja. Kunnes, kaveri soittaa, että nyt äässi ylös sohvalta ja baariin! Eeeii.. onko pakko? No olihan se pakko. Itseasiassa olin itse innokkaampi lähtemään. TDS olisi selvästi mieluummin jäänyt sohvalle makaamaan. Noh, kävimme baarissa kääntymässä, ei kovin kummallinen meno. Tutustuin hänen kavereihinsa, melko kivoja. And that's it, takaisin sohvalle makaamaan. Joo, niin varmaan (vaakamamboa)! Ja käpertyä jättiläisen syliin nukkumaan once more. Ah, kuinka paljon siitä pidänkään. Saan leikkiä pikku primadonnaa, kun vastassa on kaksi kertaa itseni kokoinen lihaskimppu, me likey! Vuosien varrella sitä on ehtinyt kokeilla kaikenlaista mutta tällä kertaa voin todellain sanoa, että vanhassa vara vain parempi. Nothing else to say.
Yours sincerely
The Pink Lady
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti