Ensimmäistä kertaa elämässäni olen törmännyt asiaan seuraavaan: kannattaa vähän miettiä mitä toivoo, sillä se voi joku kaunis päivä toteutua.
Muutamassa aiemmassa postauksessa olen maininnut tämän erään miehen, jota olen tässä hetken aikaa enemmän ja vähemmän tosissani tapaillut. Joskus kauan sitten päästin suustani vitsin, josta ajan myötä kasvoi hyvin todellinen asia: haluan rikkaan miehen. Kauan ajattelin, että jos mies nyt vaikka sattuisi saamaan sen 5t euroa kuussa, olis tosi kivaa. Juttu kuitenkin hyppäsi potenssiin, kun jonkin ihmeen kautta tapasin tämän kaverin, jota nyt deittailen. Hän tulee aivan erilaisesta maailmasta, eikä tämä ole vitsi. Ensin yritin säikytellä hänet hirviömäisyydelläni pois, mutta ei kaveri niin helpolla säikkynyt. Sen sijaan hän katsoo minua entistäkin palavammin silmin. Minun on vain äärimmäisen vaikea hyväksyä/ymmärtää tätä tilannetta, että ole ihan oikeasti muutaman sentin päässä siitä, että saisin kaiken mitä ikinä haluan. Kävimme ulkona perjantaina. En oikeastaan edes tiennyt saatika varsinaisesti halunnut alun perin lähteä syömään hänen kanssaan mutta suostuin silti. Tuo ilta sai minut kuitenkin ymmärtämään sen asian, että pidän hänestä ihan oikeasti. Kävimmä syömässä ja klubikierroksella. Sain päättää kaikesta (niin kuin aina), syödä ja juoda mitä ikinä halusin. Enkä, luonnollisesti, kustantanut itse mitään. No itse asiassa maksoin oman narikkani yhdessä yökerhossa mutta se jäi viimeiseen kertaan, sillä sain sen verran kovaa huutia asiasta. Mies totesi hyvin vakavana, ettei koskaan enää halua nähdä lompakkoani, kun olen hänen seurassaan. Selvä! En laita vastaan. Sain kuulla koko illan hänen haluavan minut. Että enkö ymmärrä kuinka paljon enemmän hän pystyy minulle tarjoamaan kuin kukaan muu. Ja että enkö ymmärrä kuinka erityinen hänelle olen. Ja että vaikka saisi kenet ikinä tahansa hän haluaa minut. Ja että hän on onnellinen Suomessa, koska on tavannut henkilön who fucks up his mind. Ja että hän haluaa minut jakamaan elämänsä ja kaiken maan ja mammonen minkä se sisältää. Minä siihen sitten, että eikö hän ymmärrä kuinka epätodellista tämä kaikki minulle on? Että eikö hän ymmärrä, etten minä voi ymmärtää, että voin sittenkin saada kaiken sen mitä ikinä halusin? Hän vastaa ymmärtävänsä mutta, että yrittää todistaa sen kaiken toteen. Sitten mies käy mietteliääksi ja lopulta kysyy: olenko koskaan käynyt Malediiveilla? Ei, en ole koskaan ollut Aasiassa. Mies miettii hetken, hymyilee ja lopulta kysyy: no lähtisinkö hänen kanssaan? Minä siihen, että anteeksi? Mies siihen, että voi viedä minut mihin tahansa muuallekin, jos Malediivit on huono vaihtoehto. Olen hetken monttu auki ja sanon, että älä saatana heitä läppää tällaisilla asioilla. Mies vastaa luettelemalla maita ja paikkoja, jotka saattaisivat minua kiinnostaa. Lopulta sanon halunneeni aina käydä Balilla. Mies siihen, että selvä, hän soittaa yhden puhelun. Milloin olisin valmis lähtemään? Sanoin, että minun pitää keskustella pomoni kanssa lomista. Johon hän vastaa, että fuck that shit but you let me know then. Lopulta sanoin, etten sitten todellakaan majoitu missään muualla kuin viiden tähden resortissa, johon hän toteaa, ettei se onnistu, sillä majoitus järjestettäisiin seitsemän tähden lomakohteessa. Oukei... mitäs siihen sitten vastaan hankaamaan. Olen monta päivää miettinyt olenko ihastunut ajatukseen palasesta fantasiamaailmaa, rahaan vai ihmiseen oikeasti. Oikea vastaus sisältää varmasti kaikki nämä. Mutta voiko ihmisellä oikeasti käydä niin hyvä tuuri, että saa kaiken? Olenko muka oikeasti tasoissa Karman kanssa, jotta olen oikeutettu tähän kaikkeen? Onko velka maksettu vai olenko ottamassa lainaa, jota en koskaan pysty maksamaan takaisin... Oli miten oli, aion kokeilla onneani anyways. Voin vain toivoa, etten polta itseäni kovin pahasti. Yours Sincerely The Pink Lady
Uskallan väittää, että suurinta osaa meistä vaara kiehtoo. Nopeat autot, uhkapelit, laskuvarjohypyt.. you name it. Tasoja ja tapoja on monia. Entäs sitten pahat pojat? Tai miksei naisetkin. Ne ovatkin asia aivan erikseen. Tässäkin tapauksessa versioita on monia: jotkut tappelevat ja pelaavat macho-miehen roolilla, osa on oikeasti pahoja ja istuu linnassa, osa ui vähän isompien kalojen kanssa ja pelaa liikemaailmassa.. Kerron teille tarinan yhdestä.
Tapaat miehen, joka on mukava, tulette hyvin juttuun ja kaikki menee päällisin puolin hyvin. Juttu luistaa ja huumorintajua löytyy. Tiedät jotain miehen ammatista, mutta ala on sellainen, että hänen kertoessaan työsteen hän voisi yhtä hyvin puhua kiinaa. Joten ignooraat asian. Sitten mies lupautuu päivittämään tietokoneesi ajan tasalle. No sehän sopii. Se vanha rakkine sietäisi kaatopaikalle muutenkin. Mies tekee temput ja kone pörrää taas erinomaisesti jonkin aikaa. Mies siis mitä ilmeisimmin tietää niistä härveleistä keskiverto tallaajaa enemmän.
Noh, seuraavaksi saat puhelut hyvin oudosta numerosta. Numerosta, jollaisia ei edes pitäisi olla olemassa tyyliin +358000000000. No mitäs helvettiä? No vastaus löytyy hyvinkin nopeasti eräältä tutulta herralta, joka naureskelee omalle erinomaisuudelleen ja kysyy eikö ollutkin hyvä vitsi? Anteeksi mitä? No jos nyt vähän tässä hakkeroin... Totesin vain, että johan tempun teki ja olihan se oikeastaan aika hauskaakin. Kertoi voivansa soittaa mistä numerosta ikinä haluaa. Selvä.
Tiesin tästä hakkeritaustasta ja olinkin jo alkuunsa ilmoittanut, että on parasta pitää näppinsä erossa minun älypuhelimestani ja tietokoneestani. Eihän hän tietenkään moista menisi tekemään. Ja samaan lauseeseen tokaisi, ettei se kyllä noilla masiinoilla paljoa vaatisikaan.. Mutta mitäs sitten, kun kyseessä olisikin suuryritykset ja oikeasti isot tekijät. Ja kenelle ja kuinka paljon hallaa hän pystyisi tekemään jos niin haluaisi. Jos vaikka vähän sabotoisi kilpailijaa, jos oikein vtuttaisi... jos vaikka murtautuisi sen ja tän henkilön tietoihin ja ja ja... No kenellä nyt ei mielenkiinto heräisi tällaisessa tilanteessa? Kyllähän kaikki ovat katsomaan leffoja näistä tapauksista, jotka rikollisilla toimillaan haalivat itselleen maallista mammonaa jossain Vegasissa minkä kerkiävät... mutta että oikeasti? Please, tell me more!
No minä tietysti siinä sitten uteliaisuuttani tivaamaan miehen menneisyydestä ja mihin hän nyt sitten oikeasti olisi kykenevä. Yhdellä ehdolla kertoisi: minun tulisi luvata, että vaikka hän mitä paljastaisi, en koskaan saisi pelätä häntä. No sovittu. Ihan niinkun noin tiedoksi, että aika moista saisi tehdä, jotta pelkäisin. No hänpä siitä kertomaan. Kyllä siinä kulmakarvat kohosivat näinkin paatuneella tapauksella kuin itselläni. Härregyd! Omassa pienessä mielessäni samalla hihittelin, että onpas loistavaa tuntea tällainen kaveri.. jos vaikka joskus jotain sattuisi. Jos siis mieleni tekisi joskus vaikka leikkiä Robin Hoodia Nordeassa... Leikki leikkinä. En saa pelätä koska kaikki muut pelkäävät. Ei huolta.
Toisaalta takaraivossa on tietty huutelee sellainen pieni ääni, että isoveli valvoo! Ootkos aatellut jos se alkaakin valvoa sua? Niinpä niin.. Ei kannata antaa aihetta siihen.
Että, jos pankkitililtäsi katoaa rahaa tai työpaikkasi intranettiin ilmestyy omituisia trolleja sen jälkeen, kun olet riidellyt kanssani, se en sitten ollut minä, joka moisen tilasi. Vaikka voisin. Näihin tunnelmiin! So long!
Mies sanoo haluavansa minut kokonaan itselleen. For ever. Ahdistus!! Yöök, hyihyi, apua äkkiä karkuun. Mietin kuumeisesti miten puhun itseni ulos tästä tilanteesta siten, että pidän kontrollin itselläni ja päästämättä kalaa koukusta. En voi lupautua sellaiseen muutamasta syystä: a) en tee lupauksia, joita en voi pitää b) ahdistaa c) ahdistaa vielä vähän lisää d) se tietäisi pelin loppua. Ei mulla oikeasti ole mitään intressejä alkaa leikkimään perhettä tämän tapauksen kanssa. Tässä vaiheessa on aika heittää ässä hihasta: esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Ai että. Se toimii aina. Vänkään ja kiemurtelen itseni korulauseilla ulos tilanteesta (ai mitä poliitikon vikaa?) ja takaisin kukkulan kuningattareksi. Lopulta ahdistus laantuu, kun kaikki langat ovat taas tiukasti omissa pikku kätösissäni. Aaahh...
Ja se tunne. Se tunne, kun olen taas kerran todistanut itselleni tehneeni temput jälleen kerran, jälleen yhdelle koiranpennulle. Mikä saa ihmisen saamaan niin suurta tyydytystä ihmissuhdepeleistä? I make them fall for me and then... I lose me interest. Joskus siihen ei paljoa vaadita, joskus pitää tehdä töitä kahden edestä.
Asiasta kukkaruukkuun. Tämä Mr. Kroisos siis on henkilö, joka on paperilla kaikkea sitä mitä ikinä miehektö voin haluta: fiksu, menestyvä, rikas, koulutettu, kunnianhimoinen... ja tietysti niitä pehmeitäkin piirteitä löytyy: valmis toteuttamaan joka ikisen toiveeni. Miksi en siis voi olla enempä kiinnostunut?!! Olen pyöritellyt tätä asiaa päässäni jo monta viikkoa, mutta en voi pakottaa itseäni kiinnostumaan kenestäkään fyysisellä tasolla. Ja jos se puuttuu... en näe suhteelle mitään tulevaisuutta. Anyways, hän kovasti väitti olevansa manipulointitatojeni yläpuolella, etteivät ne ikinä tehoaisi häneen. Paskan marjat. Otin haasteen vastaan. Vaati vähän enemmän työtä ja innovointia uusien taktiikoiden löytämiseksi, mutta lopulta samaan ansaan haksahti mies.
Minulla on hyvin yksinkertainen taktiikka: aivot. Tietysti luotan jossain määrin myös ulkoisiin avuihini mutta pääsääntöisesti siihen, mitä korvien välistä löytyy. Useimmat sellaiset miehet, joista koskaan olen kiinnostunut, hurmataan keskustelutaidoilla ja älykkyydellä. Toimii joka kerta. Melko nopeasti sen huomaa, onko kaverista välieriin vai ei. Jos kuitenkin päätyy ratkaisuun, että syystä tai toisesta haluaa pitää häntä varalla, on otettava "monsterikortti" käyttöön. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kertoo itsestään kauhutarinoita (kamala luonne, paha ihminen, menneisyyden traumat blaablaa..). Heikkohermoisimmat säikkyvät pois heti, toisaalta ne kannattaakin hylätä. Loput yleensä ovat sitten niitä, jotka jäävät roikkumaan kaikesta huolimatta silmät yhä kirkkaammin loistaen. Ja koiranpentu on syntynyt. Jotkut väittävät olevansa yhtä pahoa, samaa kaliiberia (sen kun näkisi), toiset taas voivansa "korjata" tilanteen ja kolmannet (nämä menevät siihen masokistiluokkaan) voivansa elää asian kanssa. Ja lopusta jokaikinen tulee saamaan siipeensä. Itse porskutan menemään. Tässä saatoin myös paljastaa miksi en ole kykenevä normaaliin parisuhteeseen... Syyhän siis on se, etten vain ole löytänyt ihmistä, joka ei lankeaisi tähän mustan lesken verkkoon.
Mutta kun elämä käy niin tylsäksi.. Miksen voi saada koko pakettia!? Tässä on taas karmalla sormensa pelissä. Yrittääkö se sanoa, että lopeta miehillä leikkiminen ja voit ehkä, EHKÄ, joskus löytääkin jonkun. Vastapainoksi tälle pelaamiselle kuulin viime viikonloppuna seuraavaa: "Sähän olet kuin mies! Jos sulla olis muna, ajattelisit sillä." So true, so true.. Se on aina mielessä, 24/7. Jaa.. pitää varmaan käydä taas kyläilemässä jätin luona.
Kerroin aikaisemmin miehestä, jolla oli kaikkea mitä ikinä toivoin ja mitä ikinä toivoisin saavani, sen saisin häneltä. Kaikkea muuta paitsi the physical side. Aikaisemmin päätin, etten pystyisikään olemaan "suhteessa" vain kaiken sen maallisen mammonan vuoksi mutta omaksi suureksi hämmästyksekseni ja pelokseni huomasin hänen tehneen minulle tarjouksen, josta en välttämättä voi kieltäytyä:
"There will be a day you'll get bored of using my money, but I wont ever get bored of using it for you. The point was, if that is what you call manipulating, then, I guess, I don't even mind being manipulated, if you can pretend sometimes you care..."
Joku on keksinyt selkeästi oikeat narut, joista vedellä. Pahinta tässä on se, että oikeasti pidän tästä henkilöstä hänenä itsenään. Mutta tieto siitä kaikesta minkä voisin häneltä saada käy aivan ylitsevoimaisen vastustamattomaksi. En kestä itseäni enkä tätä tilannetta. Enkä sitä, ettei hän välitä (tai välittää liikaa), vaikka käyttäisin häntä. Hän itse haluaa sitä. Pahempi masokisti kuin minä itse. En todellakaan ole omasta takaa millään tavalla huono-osainen. Minulla on aina ollut pretty much kaikkea mitä ikinä olen halunnut tai tarvinnut. Mutta hänellä on sitä kaikkea niin naurettavan paljon enemmän, ettei tavallinen keskiluokkainen ihminen pysty edes ymmärtämään. Ainut asia mitä minulla on enemmän on perhe, joka välittää ja rakastaa. Ja sen hän haluaa vaihtaa tässä kaupassa siihen kaikkeen mitä hänellä on. Ja mitä sitten? Tuntuu kuin olisin myymässä sieluani paholaiselle. Miten se aina meneekin niin, että henkilö, joka kovimmin väittää olevansa immuuni minkäänlaiselle manipuloinnille, yleensä on se, joka siihen pahimmin uppoaa. Tässä tapauksessa jopa minä itse meinasin haksahtaa tähän selitykseen mutta loppupeleissä haksahdinkin omaan erinomaisuuteeni, ja ymmärsin taas kerran miksi niin paljon rakastan suhdepelejä. Vastaus on hyvin yksinkertainen: minusta vain on tullut todella hyvä niissä. Ja saan suurta tyydytystä siitä, kun saan jonkun pyöritettyä pikkurillini ympärille. Varsinkin, jos sen eteen pitää tehdä töitä... Hyi minua. Yours Sincerely The Pink Lady
Onni saattaa löytyä yllättävistä paikoista. Useimmiten se on niin lähellä, ettet edes tajua sitä. Se ilmestyy elämääsi juuri sinä hetkenä, kun lakkaat etsimätä sitä. Mitä tähän mennessä olen oppinut on, etteivät tämäntyyppiset asiat koskaan tapahdu silloin kuin kaikkein kipeimmin niitä kaipaat ja eniten haluat. Kun olet vihainen ja katkera, turhautunut, etsimiseen ja luovutat, annat vaan mennä, löydät itsesi tilanteesta ja hetkestä, johon toivot voivasi jäädä loppuelämäksesi.
Liian kovat kriteerit minkään suhteen eivät koskaan oikeasti tuo sitä täydellisyyttä, mitä tavoittelet. Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, mistä omat, välillä kummalliset ja aivan älyttömät, kriteerini esimerkiksi miesten suhteen ovat tulleet. Jos kelpuuttaisin vain Mr. Täydellisyyden, voisin saman tien lyödä "vanhapiika" -lätkän otsaani. Hyvä ystäväni kysyi tällä viikolla millaisen miehen nyt sitten oikeasti haluan. Vastaukseni oli: miehen, joka saa minut nauramaan. Mietin vastaustani jälkikäteen ja tulin lopputulokseen, etten oikeasti haluakaan mitään muuta. Vain onnellisuuden. Sen tunteen mikä tulee hetkestä, jossa joku käärii sinut tiukemmin peittoon ja rutistaa syvemmälle syliinsä. Ei siihen tarvita rahaa (ellei halua kokea sitä hetkeä Kämpin Mannerheim-sviitissä), tohtorin papereita tai mister universumin ulkomuotoa.
Tänään oli yksi niistä hetkistä, joita oheinen videoklippi kuvastaa loistavasti. Tranquility base, a place where happiness lies. Tällä kertaa vuori tuli etsijän luo ja minun puolestani olisi saanut myös jäädä siihen pidemmäksikin aikaa. Ehkä tällä kertaa tähdet ovat onnellisissa asemissa ja I'll get lucky tämän misterin kanssa. You never know..
Tulipas tunteellista vuodatusta, taitaa olla viikonpäivällä jotain tekemistä asian kanssa..
