Muutamassa aiemmassa postauksessa olen maininnut tämän erään miehen, jota olen tässä hetken aikaa enemmän ja vähemmän tosissani tapaillut. Joskus kauan sitten päästin suustani vitsin, josta ajan myötä kasvoi hyvin todellinen asia: haluan rikkaan miehen. Kauan ajattelin, että jos mies nyt vaikka sattuisi saamaan sen 5t euroa kuussa, olis tosi kivaa. Juttu kuitenkin hyppäsi potenssiin, kun jonkin ihmeen kautta tapasin tämän kaverin, jota nyt deittailen. Hän tulee aivan erilaisesta maailmasta, eikä tämä ole vitsi. Ensin yritin säikytellä hänet hirviömäisyydelläni pois, mutta ei kaveri niin helpolla säikkynyt. Sen sijaan hän katsoo minua entistäkin palavammin silmin. Minun on vain äärimmäisen vaikea hyväksyä/ymmärtää tätä tilannetta, että ole ihan oikeasti muutaman sentin päässä siitä, että saisin kaiken mitä ikinä haluan.
Kävimme ulkona perjantaina. En oikeastaan edes tiennyt saatika varsinaisesti halunnut alun perin lähteä syömään hänen kanssaan mutta suostuin silti. Tuo ilta sai minut kuitenkin ymmärtämään sen asian, että pidän hänestä ihan oikeasti. Kävimmä syömässä ja klubikierroksella. Sain päättää kaikesta (niin kuin aina), syödä ja juoda mitä ikinä halusin. Enkä, luonnollisesti, kustantanut itse mitään. No itse asiassa maksoin oman narikkani yhdessä yökerhossa mutta se jäi viimeiseen kertaan, sillä sain sen verran kovaa huutia asiasta. Mies totesi hyvin vakavana, ettei koskaan enää halua nähdä lompakkoani, kun olen hänen seurassaan. Selvä! En laita vastaan.
Sain kuulla koko illan hänen haluavan minut. Että enkö ymmärrä kuinka paljon enemmän hän pystyy minulle tarjoamaan kuin kukaan muu. Ja että enkö ymmärrä kuinka erityinen hänelle olen. Ja että vaikka saisi kenet ikinä tahansa hän haluaa minut. Ja että hän on onnellinen Suomessa, koska on tavannut henkilön who fucks up his mind. Ja että hän haluaa minut jakamaan elämänsä ja kaiken maan ja mammonen minkä se sisältää. Minä siihen sitten, että eikö hän ymmärrä kuinka epätodellista tämä kaikki minulle on? Että eikö hän ymmärrä, etten minä voi ymmärtää, että voin sittenkin saada kaiken sen mitä ikinä halusin? Hän vastaa ymmärtävänsä mutta, että yrittää todistaa sen kaiken toteen.
Sitten mies käy mietteliääksi ja lopulta kysyy: olenko koskaan käynyt Malediiveilla? Ei, en ole koskaan ollut Aasiassa. Mies miettii hetken, hymyilee ja lopulta kysyy: no lähtisinkö hänen kanssaan? Minä siihen, että anteeksi? Mies siihen, että voi viedä minut mihin tahansa muuallekin, jos Malediivit on huono vaihtoehto. Olen hetken monttu auki ja sanon, että älä saatana heitä läppää tällaisilla asioilla. Mies vastaa luettelemalla maita ja paikkoja, jotka saattaisivat minua kiinnostaa. Lopulta sanon halunneeni aina käydä Balilla. Mies siihen, että selvä, hän soittaa yhden puhelun. Milloin olisin valmis lähtemään? Sanoin, että minun pitää keskustella pomoni kanssa lomista. Johon hän vastaa, että fuck that shit but you let me know then. Lopulta sanoin, etten sitten todellakaan majoitu missään muualla kuin viiden tähden resortissa, johon hän toteaa, ettei se onnistu, sillä majoitus järjestettäisiin seitsemän tähden lomakohteessa. Oukei... mitäs siihen sitten vastaan hankaamaan.
Olen monta päivää miettinyt olenko ihastunut ajatukseen palasesta fantasiamaailmaa, rahaan vai ihmiseen oikeasti. Oikea vastaus sisältää varmasti kaikki nämä. Mutta voiko ihmisellä oikeasti käydä niin hyvä tuuri, että saa kaiken? Olenko muka oikeasti tasoissa Karman kanssa, jotta olen oikeutettu tähän kaikkeen? Onko velka maksettu vai olenko ottamassa lainaa, jota en koskaan pysty maksamaan takaisin... Oli miten oli, aion kokeilla onneani anyways.
Voin vain toivoa, etten polta itseäni kovin pahasti.
Yours Sincerely
The Pink Lady
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti