"There will be a day you'll get bored of using my money, but I wont ever get bored of using it for you. The point was, if that is what you call manipulating, then, I guess, I don't even mind being manipulated, if you can pretend sometimes you care..."
Joku on keksinyt selkeästi oikeat narut, joista vedellä. Pahinta tässä on se, että oikeasti pidän tästä henkilöstä hänenä itsenään. Mutta tieto siitä kaikesta minkä voisin häneltä saada käy aivan ylitsevoimaisen vastustamattomaksi. En kestä itseäni enkä tätä tilannetta. Enkä sitä, ettei hän välitä (tai välittää liikaa), vaikka käyttäisin häntä. Hän itse haluaa sitä. Pahempi masokisti kuin minä itse. En todellakaan ole omasta takaa millään tavalla huono-osainen. Minulla on aina ollut pretty much kaikkea mitä ikinä olen halunnut tai tarvinnut. Mutta hänellä on sitä kaikkea niin naurettavan paljon enemmän, ettei tavallinen keskiluokkainen ihminen pysty edes ymmärtämään. Ainut asia mitä minulla on enemmän on perhe, joka välittää ja rakastaa. Ja sen hän haluaa vaihtaa tässä kaupassa siihen kaikkeen mitä hänellä on. Ja mitä sitten? Tuntuu kuin olisin myymässä sieluani paholaiselle.
Miten se aina meneekin niin, että henkilö, joka kovimmin väittää olevansa immuuni minkäänlaiselle manipuloinnille, yleensä on se, joka siihen pahimmin uppoaa. Tässä tapauksessa jopa minä itse meinasin haksahtaa tähän selitykseen mutta loppupeleissä haksahdinkin omaan erinomaisuuteeni, ja ymmärsin taas kerran miksi niin paljon rakastan suhdepelejä. Vastaus on hyvin yksinkertainen: minusta vain on tullut todella hyvä niissä. Ja saan suurta tyydytystä siitä, kun saan jonkun pyöritettyä pikkurillini ympärille. Varsinkin, jos sen eteen pitää tehdä töitä...
Hyi minua.
Yours Sincerely
The Pink Lady
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti