When you least expect it..

Onni saattaa löytyä yllättävistä paikoista. Useimmiten se on niin lähellä, ettet edes tajua sitä. Se ilmestyy elämääsi juuri sinä hetkenä, kun lakkaat etsimätä sitä. Mitä tähän mennessä olen oppinut on, etteivät tämäntyyppiset asiat koskaan tapahdu silloin kuin kaikkein kipeimmin niitä kaipaat ja eniten haluat. Kun olet vihainen ja katkera, turhautunut, etsimiseen ja luovutat, annat vaan mennä, löydät itsesi tilanteesta ja hetkestä, johon toivot voivasi jäädä loppuelämäksesi.

Liian kovat kriteerit minkään suhteen eivät koskaan oikeasti tuo sitä täydellisyyttä, mitä tavoittelet. Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, mistä omat, välillä kummalliset ja aivan älyttömät, kriteerini esimerkiksi miesten suhteen ovat tulleet. Jos kelpuuttaisin vain Mr. Täydellisyyden, voisin saman tien lyödä "vanhapiika" -lätkän otsaani. Hyvä ystäväni kysyi tällä viikolla millaisen miehen nyt sitten oikeasti haluan. Vastaukseni oli: miehen, joka saa minut nauramaan. Mietin vastaustani jälkikäteen ja tulin lopputulokseen, etten oikeasti haluakaan mitään muuta. Vain onnellisuuden. Sen tunteen mikä tulee hetkestä, jossa joku käärii sinut tiukemmin peittoon ja rutistaa syvemmälle syliinsä. Ei siihen tarvita rahaa (ellei halua kokea sitä hetkeä Kämpin Mannerheim-sviitissä), tohtorin papereita tai mister universumin ulkomuotoa. 

Tänään oli yksi niistä hetkistä, joita oheinen videoklippi kuvastaa loistavasti. Tranquility base, a place where happiness lies. Tällä kertaa vuori tuli etsijän luo ja minun puolestani olisi saanut myös jäädä siihen pidemmäksikin aikaa. Ehkä tällä kertaa tähdet ovat onnellisissa asemissa ja I'll get lucky tämän misterin kanssa. You never know..

Tulipas tunteellista vuodatusta, taitaa olla viikonpäivällä jotain tekemistä asian kanssa..


Yours Sincerely

The Pink Lady