Vähän taustaa miten tähän seikkailuun on päädytty. Kerroin aikaisemmin kuinka törmäsimme Helsingin yössä sattumalta tuttuihin dutchmanneihin ja vietimme heidän kanssaan mahtavan illan. Ystävättäreni ja Mr. Saint Tropez jauhoivat Ranskan reissusta ja vaihtoivat yhteystietoja. Tästä seurasi, että herra otti yhteyttä ja kutsui Amsterdamiin viikonlopuksi, pre-party-tyyppinen ratkaisu, viettämään aikaa ja tutustumaan toisiimme paremmin ennen kesän reissua. Kuvittelin pitkään koko jutun olevan täysi läppä, kunnes tuli ilmoitus, että lennot menevät varaukseen, liput tulevat postilla ja samalla hotellin nimi ja osoite. Whaaaaat?? Is this really actually happening? Ei tässä oikein tiedä miten päin olisi, jäätävä seikkailu edessä.
Jos Keski-Eurooppaan asti kerran ollaan menossa, ehkä tulee mieleen, tulenko tapaamaan herra johtajaa samalla reissulla. Se, jos mikä, kruunaisi koko homman. Siispä, tartuin härkää sarvista ja lähetin hänelle viestin. Ilmoitin, että tulen tekemään pikkupikku reissun ystävättäreni kanssa hänen kulmilleen, ajankohdan ja tietysti, että olisi enemmän kuin mukavaa törmätä häneen paikanpäällä. Mahdollisuushan on, ettei mies edes vastaa, mutta koskaan ei voi tietää jos ei kokeile onneaan. We'll see.
Äh.. ketä mä huijaan? Toivon ihan helvetisti, että näkisin taas papparaiseni. Valitettavasti se asia on vain hänen käsissään, joten tyydyn ratkaisuun, minkä ikinä hän päätyykään tekemään.
Tunnen monesti eläväni hyvin hyvin hullua ja seikkailuntäyteistä elämää. Välillä on vaikea itsekin pysyä mukana siinä, mikä oikeasti tapahtuu in real life ja mikä pääni sisällä. Totuus tuntuu monesti olevan tarua ihmeellisempää... Siksi se pistääkin miettimään, olenko kykenevä enää normaaliin parisuhteeseen? Pystynkö tyytymään siihen kaiken tämän jälkeen? Kadotanko sen omimman osan itseäni (itsesuojeluvaiston puute, metsästysvietti, seikkaulunjano), jos sitoudun vain yhteen ihmiseen? Käykö houkutus liian suureksi? Kuinka paljon mies on valmis sietämään sekoilujani ja vapaudenkaipuutani? Ja kaikkein tärkein pointti: mistä löydän miehen, joka jatkaa pitää kiinnostukseni yllä...?
Olen myös törmännyt hyvin hyvin mielenkiintoiseen ilmiöön uudessa kollegassani: hän on persoonaltaan lähes täydellinen sukulaissieluni ja vaikka olemme saman ikäisiä, ikäeromme on vuosia. Olin niin, niin otettu, kun hän kertoi kokevansa minut esikuvanaan. Kuinka olen kokenut ja tehnyt niin paljon asioita, joita hän haluaa tehdä ja kuinka ihanaa on, että on joku joka jakaa samanlaisen ajatusmaailman tuomitsematta. Tunnen valtavaa halua ottaa hänet siipieni suojaan ja näyttää mitä kaikkea annettavaa maailmalla todella on.
Ja kyllä rakkaat kanssasisaret, maailmalla (miehillä) on PALJON annettavaa, ennen kuin päätätte asettua perustamaan pesää sen yhden oikean kanssa.
Välillä kuulen soraääniä tähän (moraalittomuuteeni) liittyen ja uskokaa tai älkää, ne monesti tulevat miesten suusta. He tuppaavat vitsailla, että olen maksullinen nainen. Ehkä heistä on outoa, että puhun näistä asioista niin avoimesti. Toisaalta kuulen heidän äänestään läpi sen valtavan kiinnostuksen ja toisaalta samaan aikaan kummallisen ihailun. Seassa saattaa olla myös epämääräistä kateellisuutta sen takia, että minä se vain kehtaan! Kuinka se kehtaa!? Minulle se on aivan yksi ja sama mihin mies haluaa rahansa tuhlata. Jos se kohde olen minä, hirrveen kiva, jos joku muu, good for that one. Ja se, joka väittää ettei tykkäisi olla hemmottelun kohteena valehtelee. Se, joka ei nauti ilmaisista lounaista, valehtelee. Sitäpaitsi näissä asioissa on aina kaksi osapuolta. Jos joku viithyy seurassani niin kovasti, että on valmis hakemaan kuun taivaalta, en voi sitä häneltä kieltää.
Lisää infoa saatavissa, kunhan lentoliput kolahtavat postiluukusta!
Yours Sincerely
The Pink Lady
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti