Ihmisen ikävä toisen luo

On mennyt viikko hollantilaisen vierailusta. Jälki alkaa pikkuhiljaa kadota ja paluu normaaliin elämään seuraavaksi vuodeksi tuntuu taas mahdolliselta. Lähes joka yö olen hänestä unta nähnyt, jos jonkinlaista, eli alitajuntani selvasti elää yhä omaa elämäänsä. Aika parantaa ja arpeuttaa... Onneksi minulla on tässä lohduttajaa tarjolla. Jotain joka veisi ajtukseni muualle.

Kirjoitin aikaisemmin syksyllä tästä samaisesta kaverista. Aika ei silloin kuitenkaan ollut oikea hänen suhteensa, joten homma jäi ja hautautui. Sitten kuvioihin tuli tämä yksi ulkomaalainen tapaus ja kolme kuukautta kului hirmu nopeasti. Jokin aika sitten tämä vanha tuttavuus otti yhteyttä täysin erilainen ääni kellossa. Lähdin mukaan leikkiin, tunnustelin kepillä jäätä, vaikka vietinkin aikaani toisen miehen kanssa. Kaveri oli kuitenkin selvästi paljon kiinnostuneempi ja oma-aloitteisempi, joten päätin katsoa mitä tapahtuu. Toisaalta syksyllä hänellä oli ero itsellään päällä, eikä ehkä ollut valmis kohtaamaan uutta naista vielä sillä hetkellä.Tähän ikään ja kokemukseen mennessä on kuitenkin moudostunut jo sen verran hyvä tatsi, että tietää milloin antaa toiselle tilaa. Tässä tapauksessa se näytti kannattaneen.

Joka tapauksessa tämä mies siis ihan itse oma-aloitteisesti otti yhteyttä, aluksi vain udellen niitä näitä. Kerroin hänelle painajaisista, jotka ovat riivanneet uniani jo jonkin aikaa. Hän lupautui aamupalapalkalla valvomaan untani ja tarpeen tullen lohduttamaan ahdistunutta. Aaaww.. ei kai tuollaisesta voi kieltäytyä? Kauaa ei tarvinnut päätään vaivata tämän jälkeen, vaan jo "ero"viikonloppuna kävin hänen kanssaan treffeillä. Pidemmällä kaavalla olisi tarkoitus nähdä tulevana viikonloppuna, aamupalan kanssa tietysti. Olen jopa innostunut kokkailusta jälleen ja ajattelin pyytää kaverin syömään pidemmällä kaavalla...

Kylläpä menee hempeilyksi. Yyyymmmhg..

Haluan vain ottaa selvää mitä tämä kaveri haluaa. Valitettavaa on, että suodattimeni on sen verran kehittynyt, että tunnistan paskanjauhajat turhankin kaukaa.. ehkä hän vain ei halua olla yksin (sen enempää kuin minäkään) tai ehkä hän haluaa ottaa selvää, jos mahdollisesti olisi jotain enemmän. 

Eräs pitkä ja tumma henkilö (kyllä, juuri hän) kerran totesi: "You don't like to be alone, do you?" Niin, en kai sitten niin. Se on se hankala yhtälö, kun ei halua luopua vapaudestaan, itsenäisyydestään, saatika seikkailusta, mutta ei halua olla yksinkään. Elämä on valintoja, I guess.

Darran jälkimainingeissa..

Yours Sincerely

The Pink Lady