Kaulaani kuristaa hetki hetkeltä yhä tiukemmin näkymätön panta, ahdistus kasvaa päivä päivältä. Ainoa keino helpottaa oloani tuntuu olevan viikonloppuiset metsästysreissuni, jolloin pyydykseeni nappaan miehiä milloin mistäkin maailman kolkasta. Muutaman tunnin he antavat minulle tilaa hengittää, kunnes tekohengitys loppuu sunnuntaiaamuihin ja hotellin check outtiin. Seuraavat viisi päivää haukon taas henkeä kuin kala kuivalla maalla ja matkustan yöllä unissani kaikkiin niihin paikkoihin, jotka minua tässä maailmassa odottavat.
Asiaa ei myöskään helpota äitini, joka jatkuvasti toitottaa asiasta: "Mene nyt. Mene nyt jo! Ei täällä ole mitään mikä sinua pidättelisi". Se on niin totta... Lähdön hetki alkaa olla käsillä, sillä tällä hetkellä mikään ei todellakaan minua täällä pidättele. Ja jos en lähde... kadun sitä loppuelämäni. Suomeen pääsee aina takaisin.
Näillä sanoilla päästäänkin parin viime viikonlopun tapahtumiin. Kaksi viikonloppua sitten tapasin tämän suomalais-kanadalais-brittiläisen tapauksen. Oikein mukava ja kiinnostava kaveri. Jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan, aavistuksen lyhyempi kuin mitä normaalista nappaisin mutta muut piirteet kuittasivat tuon puutteen. Kaveri kirjaimellisesti käveli minua päin kadulla ja siitä se sitten lähti. Jatkoimme iltaa yhdessä seuraavaan aamuun, kunnes jälleen kerran, lentokoneen aikataulu ei antanut periksi. Niinpä hänkin lensi takaisin Lontooseen. Britti-Imperiumin pääkaupunki vei taas kerran voiton. Damn.
Tästä masentumatta päätin teroittaa kynteni ja lähteä uudelleen baanalle seuraavana perjantaina kahden kaunokin kanssa. Reissu oli kaikin puolin success: 4 baaria, drinkkejä jotain kymmenen ja 20 väliltä ja tietysti kaksi uutta tuttavuutta. Nämä herrat olivat (tai ainakin tämä toinen heistä) ehtoja viikinkejä suoraan tulivuorten maasta; kaksi pilottia, jotka työkseen lentelevät ympäri palloa. Ja ahh... miten se toinen niistä olikaan niin KOMEA?! A gift from the gods.
Monen hullun tanssimuuvin, liian monen limedrinkin ja vitsin jälkeen kello oli taas pilkku. Yhteistuumin päätimme lähteä herrojen hotellille jatkoille tarkoituksenamme pahoinpidellä minibaaria. Minä ja tämä parrakas sinisilmäinen komistus päätimme ottaa omin lupinemme muutaman juoman mukaan matkaevääksi. Hyvä idea oli lorauttaa tuopit juomapullooni mutta paikallinen poke oli toista mieltä. Mies seisoi hetken aikaa vieressäni kulmat kurtussa ja virnistäen sujautin pullon äkkiä takaisin laukkuuni. Islantilainen antoi taustatukea ja hiippailimme suvereenisti juomien kanssa ulos kadulle, jossa suoritimme pullontäytön uudelleen. Toimistamme äärettömän tyytyväisinä annoimme pullon kiertää matkan jatkuessa kohti hotellia. Matkalla luonnollisesti saimme lisää hyviä ideoita ja Thor päätti esitellä crossfitillä ansaittuja voimiaan nostamalla minut ja ystävättäreni käsivarsilleen ja juoksemalla (raahustamalla) pitkin puistoa niin pitkään kuin jaksoi. Kokeilimme samaa myös toisin päin mutta lopputulos oli... noh jotain aivan muuta. Se yritys päättyi hillittömään kikatukseen ja huutoon.
Hotellijatkoilla tyhjensimme tämän toisen kaverin nimibaaria viineistä ja kuohuvasta minkä kerkesimme ja esittelimme pojille suomalaisen musiikkiteollisuuden tuotoksia. Päädyimme myös pitämään tanssituntia legendaarisesta Saturday night feveristä. Joku varmasti otti senkin nauhalle... Ikävä kyllä kello alkoi lyödä jo lähempänä aamukahdeksaa ja silmät painua kiinni yhdellä jos toisellakin. Tytöt päättivät tilata taksin kotiin mutta minulla oli aivan muut suunnitelmat. Jatkoin aamua viikingin kanssa kuutoskerrokseen. Kotiin hiiviskelin vasta kahden maissa päivällä.
Itseni kiduttamistahan tämä puhtaasti on. Tätäkään en olisi halunnut päästää käsistäni ikinä. Mutta minkäs teet. Hän kiri suoraan kärkisijoille kaikilta osin, tai niiltä osin kun voi johtopäätöksiä näin lyhyellä aikavälillä tehdä. Narkkari kuin olisi saanut viikkoannoksensa. Nyt maanantaina jano on taas herännyt. Kurkkua ei vielä kiristä mutta torstaihin kun päästään ei henki taas kulje ja naisen on jälleen pakko lähteä metsälle.
Päästäkää nyt joku tämä kärsimyksistään.
Yours Sincerely
The Pink Lady
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti