Ranskalaisia lautasella ja lakanoissa

Perjantaina näin taas ystäviäni ja tutustuin samalla yhteen uuteen. Ilta alkoi Kalliosta muutaman mutkan kautta (yllätyin positiivisesti millaisia loungehelmiä sieltäkin löytää, kun vain tietää mistä etsiä!). Muun seurueen jatkaessa Kutoselle päätin erota (no okei, tämä oli tiedossa jo aiemmin) poppoosta ja huristella taksilla tämän kuukauden kantapaikkaani Kamppiin. Tänään taas kirosin taksiaddiktiotani ja sitä, että tuhlaan kaikki rahani naurettaviin taksimatkoihin. Lääkitessämme oloamme eilisen jäljiltä ystävättäreni kanssa Mäkkärin antimilla mieleeni palautui myös se, mitä olin sepustanut nuorelle taksikuskille ennen määränpää x:ään saapumista. Mitä ilmeisimmin olin pyytänyt häneltä numeroa juuri kyseiseen taksiin kotimatka mielessä... sen olisi taas voinut jättää väliin. Mutta tehty mikä tehty, saimme hyvät naurut jutusta ja roskaruokala raikasi.

Saavuin siis ei niin täyteen yökerhoon ja heti alkuun lähdin tarkastuskierrokselle. Valikoima oli tällä saumaa hieman nihkeähkö. Bongasin kuitenkin kiinnostavan kohteen tanssilattialta ja game was on. Kohde kuitenkin katosi näköpiiristäni ja siirryin tupakointialueelle jäähdyttelemään. Tatuoitu Tomi Björck -miniatyyrikopio tuli pummimaan tupakkaa ja ystävällisesti hänelle sitä tarjosin. Kaveri vaikutti mukavalta, joten jäin juttelemaan. Päätös oli hassu, sillä mies ei vastannut millään tasolla sellaista, johon normaalisti kiinnittäisin huomiota. Tällä kertaa kannatti kuitenkin tehdä sääntöön poikkeus, sillä tapaus olikin helmi. Kemioiden kohtaamiseen ei tarvittu ydinfysiikkaa ja ennen pitkää kaverilla oli punaista huulipunaa poskessa (ehkä vähän muuallakin...). Selkeästi herrasmies oli kyseessä, tai halusi vain saada mut änkyräkänniin (sopii yrittää!), sillä drinkkiä alkoi ilmestyä nenän eteen kovenevaa tahtia. En valittanut, tälläkään kertaa. Mies myös pyörittely tyttöä tanssilattialla suvereenisti ja olin lopullisesti myyty. Siitäpä hyvä unilelu tälle yölle. Ja sitten hän katosi. Ei löytynyt Tomi Björckin kopiota enää mistään. Yhyy, sydämeni oli särkynyt. No ei vaiskaan. 

Sopivasti siinä pilkun lähentyessä bongasin aiemmin illalla nähdyn parketin partaveitsen. Selvisi hyvin nopeasti, ettei mies ollut suomalainen. Ensin olin kuulevinani venäjää, mutta lopulta hän paljastui aidoksi ranskikseksi. Englanti oli kyllä kaverilla todella hakusessa. Mies tarjosi käsikynkkää ja lähdin samalla ovenavauksella ulos. Ranskiksella oli kaveri, joka oli myös bongannut tytön. Onneksi tyttö puhui myös ranskaa, joten englannin puutteessa hän tulkkasi. Jatkoimme nelisin matkaa kohti herrojen hotellia. Puolet porukasta kuitenkin jäi jälkeen ja taas taksikuskin tilipussi sai täytettä (ei onneks mun rahoista tällä kertaa!). 

Kurvasimme hotellille ja siirryimme hissillä yläkertaan. Ensimmäistä kertaa olin huoneessa, jossa sai polttaa ja kaveri vetikin norttia reteesti sängyssä minkä ehti. Tarjosi myös cocista (amatööri...). Ranskalaisista sanotaan, että ovat hyviä suutelijoita. Bullshit. Tai kai sekin on makuasia, jos tykkää terävästä ja kovasta kielestä. Me no likey! Kroppaa ja näköä kyllä löytyi, mutta ei se sitä tilannetta enää pelastanut. Suveriinisti ranskis vetäisi itsensä boxereilleen ja meni sänkyyn makoilemaan ja viittoili minua mukaan. Mietin kaksi sekunttia ja menin vessaan. Tuijotin peiliin ja nojasin lavuaariin. Peilikuvani totesi: "nyt taitaa olla aika lähteä kotiin, neiti." Siistin huulipunani ja marssin ulos vessasta. Ranskikselle totesin, että aviomieheni odottaa minua himassa ja lähdin menemään. Sivusilmällä näin miehen typertyneen ilmeen ennen kuin ovi loksahti kiinni takanani. Hilpaisin hyvin nopeasti hissiin ja ulos hotellista. Epäonnekseni törmäsin ovella seurueemme toiseen puoliskoon. Tyttö kyseli miksi olin lähdössä jo nyt, huikkasin jotain suunnitelmien muuttumisen suuntaan ja hyppäsin taksiin. Aamulla olin enemmän kuin tyytyväinen herätessäni omasta sängystäni. Ainoa harmittamaan jäänyt asia tuossa hotellireissussa oli se, että en päässyt tekemään tuttavuutta niiden muhkeiden untuvatyynyjen ja -peittojen kanssa (siinä hotellissa on ehkä maailman parhaimmat lakanat!). Ja tietysti aiemmin kadottamani tatskamies...


Yours Sincerely

The Pink Lady